==============================================================
Lyhyesti: "Huijareita ja pyhimyksiä" on harvinaisen tiivis ja 
kepeä rikoskomedia, johon nähden Coenin veljekset ovat 
ohjaajina brutaaleja jaarittelijoita. Epäonninen kidnappaus 
erottuu ranskalaistulkintana, vaikkei leffa pyri komitraagista 
näkökulmaa syvemmälle. Viehkon sairas romanssina.
==============================================================


Eräässä tv-haastattelussa ohjaaja Pierre Salvadori painotti, 
että hän haluaa ensisijaisesti viihdyttää ihmisiä. Pyrkimys 
hallittuun kepeyteen kuulosti niin myyntiartiklalta, että jätin 
hänen mainostetun elokuvansa "Huijareita ja pyhimyksiä" 
("Comme elle respire", 1998) suosiolla väliin. No, 
"Huijareita ja pyhimyksiä" on miellyttävän kompakti 
viihdeleffa, joka pystyy yllättämään sekä komiikallaan että 
henkilöidensä syvyydellä. Tällainen elokuva kelpaisi hyvän 
viihteen standardiksi: se naurattaa, suruttaa ja jujuttaa 
katsojaa, ja lisäksi antaa keskusteltavaa leffan jälkipeliin.
Viimeistään videolta se siis kannattaa ehdottomasti katsoa.

Toisaalta "Huijareita ja pyhimyksiä" on pelkkä pikainen 
kuvaus neljästä erilaisesta ihmisestä ja sen viitteet 
henkilöidensä kaikkiseen traagisuuteen jäävät sittenkin vain 
viitteiksi. Se, että elokuvan jälkeen tuntee saaneensa 
sittenkin vain muutamia hyviä nauruja, johtuu siitä, ettei 
henkilöitä ole tarvinnut miettiä rikosta pidemmälle. 
Patologisen valehtelijan keskittäminen rikostarinaan 
onnistuu paljolti monitaitoisen näyttelijättären ansioista. 

Tällaista elokuvaa on kuitenkin vaikea kritisoida puutteista, 
koska se on niin täsmälleen materiaalinsa summa: vakava 
komedienne Marie Trintignant ja hentoinen ensirakastaja 
Guillaume Depardieu, romuluinen koomikkopari sekä 
joukko realististen sivuroolien esittäjiä. Näin maailma 
ympärillä on vakava, mutta rikokseen vihityt elävät 
kuvitelmiensa kudoksessa, huvittavassa ja hirvittävässä. 
Etenkin leffan kolme rosvoa ovat järkyttäviä 
huvittavuudessaan, koska heidät näytetään tolloimmillaan - 
antaen silti ymmärtää miten raadollisia noiden luonteet 
olisivat hiemankin toisenlaisessa tilanteessa.

Vauhdikas esittelyjakso, jonka täyden merkityksen tajuaa 
vähitellen, sekä tyyliltään runollinen ja ymmärryksellä 
pitkitetty loppujakso osoittavat, että jos etsii _takuuvarmaa_ 
leffailtaa, Pierre Salvadorin seuraavaakin elokuvaa 
kannattaa odotella.

--
M.G. Soikkeli
Videolta 3.3.2000

Soikkelin elokuva-arkisto