================================================
Lyhyesti: "The Patriot" on verinen epookkileffa, 
jossa Mel Gibson puolustaa kotia USA:n vapaus-
sodassa. 1770-luvun ajankuva on huoliteltua, jos 
kuinkakin univormuihin keskittyvää. Yhtä roisi ja 
kepeä spektaakkeliksi kuin "Braveheart", muttei 
yhtä lennokas. Tomahawkkigorea ja patetiaa.
================================================


Sen verran on tapahtunut sotaleffojen saralla, 
että verellä ja väkivallalla voidaan läträtä 
realismin nimissä, etenkin jos sadismille löytyy 
malli jostain muusta historiallisesta elokuvasta. 
Hurjimmillaan vapaussotakuvaus "The Patriot" 
(2000) on velkaa "Viimeiselle mohikaanille" 
(1992), siinä missä esimerkiksi "Paholaisen 
satulassa" (2000) tyytyi sisällissodan kuvauksena 
lainaamaan taistelutilanteensa westernien 
standardista.

Historiallisen elokuvan oopperamainen tunnelma 
kuitenkin kärsii moisen realismin räiskeistä, eikä 
tarvitse olla erityisen kouliintunut Hollywood-
vetoiseen ideologiaan kauhistuakseen, miten 
surutta tässä yhdistetään hyvän isän ja hyvän 
tappajan roolit. Tuloksena on jalo villi, 
sellainen joka juonittelee sujuvasti sivistyneitä 
brittejä vastaan, ihan kuten Mel Gibson teki 
toisissa maisemissa ohjaamassaan "Braveheart"-
filkassa (1995).

"The Patriot" on tähdelle ja tähden tuttuudelle 
rakennettu filkka. Oikeutetun raivopäisyyden ideaa 
tukee juuri Gibsonin kiinnittäminen päärooliin, 
onhan hänet nähty puolustamassa apinan raivolla 
perhettään myös "Ransom"-elokuvassa (1996). Äidit 
ja muut naiset siivotaan näissä perheyhtenäisyyden 
tarinoissa taka-alalle, kirkko ja uskontokin ovat 
konservatiiviseksi komisteluksi ällistyttävän 
mitättömässä osassa. 

"Patriotin" maailma on siis jälkiviisastelustaan 
huolimatta yhtä ajaton kuin Ankkalinna; täti 
korvaa äidin, usko yksilöön korvaa uskonnon, ja 
pojat ovat veljelliselle isälle uskollisia 
kapinoidessaankin. Romanssin sivujuoni on sekin 
niin puhtoinen, että kelpaisi painettavaksi 
tähtilipun raitoihin. Ei ihme, että Gloria-
lehtikin näkyy antaneen neljä tähteä tälle 
filmille...

"The Patriot" on 239-minuutin kestostaan 
huolimatta tiivistetty joka ikisestä kohtauksesta 
niin että toimintaa korvaa aina tunnelman ja 
pärstä porukan. Chandlerin dekkarimetodia 
mukaillen aina kun juonesta loppuvat ideat 
lähetetään paikalle aseistautuneen miehen sijaan 
aseistautunut miesjoukko niin johan tunnelma pysyy 
liipasimella. Kun draamaa ei tohdita luoda 
persoonan sisäisellä väännöllä - varsin 
vauhdikkaasti sotahulluuttaan aristeleva 
perheenisä on sotaan kuitenkin valmis - niin 
sitten sieltä uhattujen arvojen joukosta on 
löydyttävä vähintään New York, ja niin löytyykin. 

Sotaleffaksikaan "The Patriot" ei ole kummoinen, 
vai kuinka useasti näitte niiden hemmojen 
_lataavan_ tuliputkiaan? Laajoja 
vastakkainasetelmia tai kollektiivien tunnelmia ei 
ehditä rakentelemaan, vaan toiminta on kesäistä 
sissiseikkailua, kahden taktikon epäselvää 
kamppailua etulyönnistä. Elokuvan suuruudenhullu 
loppukohtaus on kuin giganttinen urheiluturnaus, 
jossa Gibson hyökkää pallon sijaan lippu kädessä. 
Pieleen tunnelmoiva musiikki, iankaikkiset 
hidastukset ja peruukkidragiin pyntätyt 
brittiupseerit täydellistävät tahattoman koomisen 
kokonaisuuden. Sen kuka uskoo viehättyvänsä edes 
aidosta ajankuvasta kandee muistaa Spike Leen 
kommentti tästä filkasta: missä ovat kuvat 
puuvillapelloilla raatavista mustista orjista?

Jokaisessa historiallisessa leffassa on sentään 
perverssi särmänsä. Moderneista, tulkintoina 
läpikuultavista kohdista voi kuvitella 
vaihtoehtoisen historian. Tämän leffan kohdalla 
kuvitteluapua antaa esimerkiksi Orson Scott Cardin 
laatima Alvin-saaga, USA:n vaihtoehtohistoria jossa 
ihmisillä on maagisia kykyjä, konsteja. Näin 
katsottuna Gibsonin esittämä tappajaisä onkin vain 
yksi, unohdettu hahmo Cardin konstintaitajien 
joukkoon -- siis se joka on aikakoneella lähetetty 
pelastamaan historia ja joka rivien välissä 
paljastaa tietoutensa Vietnamista ja 
maailmansotien totaalisesta, siviileistä 
piittaamattomasta hävityksestä.

--
M.G. Soikkeli
Videolta 9.7.2001

Soikkelin elokuva-arkisto