==============================================================
Lyhyesti: "Räjähdyspisteessä" ("Blown away"?) on epätasainen
yhdistelmä sarjamurhaajan jahtaamista, etnistä pähkäilyä
(miksi mustat järjestävät parhaat juhlat hautajaisiksi?) ja
actionrallia. Näyttelijäkaarti ei toimi yhteen ja muutenkin
leffa on lähinnä lopahtamispisteessä, milloin ei pommimies
ole ehtinyt miljööseen ensin. Tarinan tapainen on koottu
pommeja purkavan sankarin ja tämän menneisyydestä ilmestyvän
megaälykkään terroristin kamppailusta. 100 celsiusta heikompi
kuin saman kuvion "Tulilinjalla".
==============================================================

Mitä hyvää voi suositella elokuvasta, joka alkaa suttuisesti, 
etenee rytmittömästi ja lataa tollon lopetuksen? Voi sanoa: jätä 
suosiolla väliin.
	Sääli sinänsä, kun tätä elokuvaa on kuitenkin tehty 
pohditummin taiteellisin intressein _per kohtaus_ kuin jotain 
"Speediä", jossa kelpaa suoraviivaisempi tekninen leffanteon 
taituruus. Mutta kun leffoja tehdään leveältä liukuhihnalta, ei 
projektia onnistuta pelastamaan edes 
(sydän/aivo?)leikkauksella. Mainonta yrittää vielä parhaansa, ja 
sitä sellaista voisi sanoa kuluttajan petkuttamiseksi. Mitähän 
kuluttajasuoja-asiamies sanoisi jos tekisi kantelun 
elokuvakokemuksen ja sitä koskevan mainoksen viihteellisestä 
ja esteettisestä etäisyydestä?
	Voisi hyvin kuvitella miten käsikirjoittajat ovat katselleet 
hämillään "Blown awayn" lopputulosta, viittailleet mitä oli 
"Näkymätön vihollinen" ja "Uhrilampaat", ja että sitten "Batmanin 
paluun" ei ole pahiksessa hyödynnetty ilkeän leikkijän, triksterin 
osuvuutta amerikkalaisen alitajunnan pöpöpahiksena. Ohjaaja lie 
vastannut, että tämä muistetaan ja onhan niiden edellisten 
menestysten aineksia tuolla ja tuolla. Kyllä ne vielä joku nitoo 
yhteen. Jos ei muu niin katsoja.
	Mutta jossain vaiheessa jälkivalmistelusta huolehtivat 
osapuolet ovat kyllästyneet katselemaan kokonaisuutta, jonka 
ominaisluonteesta ei kellään ole selvää käsitystä ja nitoneet 
kohtaukset kasaan mitenkuten. Ei edes ohjaajalla, ilmeisestikään, 
ole ollut varmuutta miten paljon hän haluaa panostaa 
jännitykseen tai toimintaan, miten paljon perustella henkilöiden 
luonteita, joiden suhteista juonen draamallisuus syntyy.
Paras siis hoitaa ihmissuhteiden kuvaus puhelimissa, 
onnistuihan se hienosti "Tulilinjallakin"?
	No mitäs ja kukas draamallisuutta kaipaakaan, kun 
tarkoitus on tehdä actionia? Jokainen hyvää leffakokemusta 
kaipaava, uskon. Jos löytää sen jonkin tenhoavan fiiliksen 
"Näkymättömästä vihollisesta" ja "Uhrilampaista", mutta "Blown 
away" on kylmää imua, mekaaninen blowjob, elokuvataiteen 
huoraami$ta. Pommien varassa tikittävä juoni on 
raymondchandler-estetiikkaa, jossa toiminnan laimetessa 
pistetään sisään mies ase kädessä. Jotkut leffat taitavat sellaisen 
kerronnan, esim. "Speed", mutta Stephen Hopkins, "Blown 
away"-mokauksesta vastaava ohjaaja ei.
	
	"Gotta go between your legs, Nancy"

Lisäksi filkka on rasitettu Jeff Bridgesillä, joka sopii traagisen ja 
hilpeän välillä keinuvaan rooliinsa yhtä osuvasti kuin 
Schwarzenegger Lassieksi. Jeff Bridges on kyllä sopivan ikäisen 
oloinen, nuoruuden hukannut ja vanhuuteen kypsymätön, mutta 
enimmän aikaa hänessä hehkuu edellisen leffansa, "Pelottoman" 
kohtalouhmakas rooli.
	Hyviksen hahmo sisältää yhtä paljon jäsentymätöntä ainesta 
kuin leffan kertomus. Miksi hyvis pelkää ja halveksii 
mustaihoista työnsä jatkajaa? Mikä on hänen paikkansa etnisen 
irlantilaistaustan ja monikulttuurisen työpaikkansa välissä - 
miten hän on ollut kuka on ennen kuin hän on löytänyt elämänsä 
pupuliinin ja saanut moraalin hollywoodtaivaan lahjana? 
Henkilöohjaus vihjailee, että perusteet näille hyviksen 
epävarmuuden ilmauksille selitetään toisaalla. Juuri nämä 
osuudet leffaa levänneevät sitten leikkaamon lattialla. Leffassa 
on vieläpä yksi hälyttävän amatöörimäinen kohtaus, jossa 
jatkumon illuusion katkaisee räikeän selvä valaistuksen ja 
säätilan muuttuminen. Ei ole ollut varaa mennä kuvaamaan 
kohtauksen alkua uudestaan? Että katsojat eivät sittenkään välitä 
kuin actionin latautumisesta tässä tällaisessa kohtauksessa? 
Väärin.
	Elokuvan lapsellisuudet pommien sijoituksessa ja 
laukaisukytkimen purkamisessa ovat luku sinänsä. Mielikuvitus 
on laukannut batman-henkeen, että vimpaimet ovat ihania an 
sich. Ohjaaja on tajunnut kyllä viedä pommeilla viritetyn 
tuttuuden vieraannuttamisen (katso ympärillesi kodissasi! mikä 
tahansa voi räjähtää!) kylliksi pitkälle. Ihmiset kulkevat 
tutuimmassa maailmassa varpaisillaan. Vaan taaskaan hän ei 
tiedä ja malta rytmittää tarinaansa, koska ei tiedä millaista 
tarinaa hän lopultakin kertoo. Ohjaaja ei tiedä korostaako 
jännityksen huippuhetkellä hyvistä nippanappa pelastamassa 
perheen vai hänen luotettavuuttaan vimpaimien taltuttajana, 
poikamaista uhrautuvaisuutta vai isällistä varmuutta.
	Tässä on hyvis James Dove, jolla ei ole arvoja - joka _ei_ 
löydä ryhmää josta saisi moraalinsa. Mielenkiintoisesti tämä 
arvottomuus heijastuu siihen miten epävarma leffan kertomus 
on yrityksissään ylittää rotujen, valkoisen hyviksen ja mustan 
sidekickin, rajat. Ainoa lähde ja tuki hyviksen arvoille on 
isäpappa, jolta tuleekin tän leffan ainoa tematisoiva repliikki: 
silloin on aika lopettaa, kun alat miettiä onko aika lopettaa. Ja 
niinhän se on, tai muuten kaikki on jo blown away miehen 
toiminnassa (mikä on aivan eri asia kuin tyhmä suomennos 
nimelle, "Räjähdyspisteessä"). Huvittavaa kyllä, hyviksen isää 
esittää Jeff B:n isä Lloyd Bridges. Ehkä tää filmi onkin heidän 
mittatilaustyönsä? Aiemmin isi&poika esiintyivät yhdessä ainakin
"Tuckerissa".
	Tällaisen leffan pahin spoileri on sen traileri. Kun leffan 
kohtaukset eivät ota niveltyäkseen toisiinsa, niin sen 
esteettisestä koherenssista vastaa (taas kerran) 
pyrotekniikkaryhmä. Kunnia siis Clay Pinneylle, 
erikoistehosteohjaajalle! Joko muuten kuulitte, että vuoden 2012 
Bostonin olympialaisissa on näytöslajina pyrotekniikka? Jokunen 
lihaksikas stuntti painelee tulipallojen välissä ja ikuistaa 
maalikameralle suorituksensa. Siinä meille uusioleffaa.
	Leffan pelastamisessa auttaa myös Tommy Lee Jones 
räväkkänä pahiksena - enemmänkin hänestä olisi saanut irti, 
etenkin suhteessa tarinan pupuliiniin, jota esittää bridget fonda 
-klooni Suzy Amis, hyvin esittääkin, kypsemmin kuin muottinsa 
pystyisi tai vastanäyttelijänsä kykenee. Paras näyttelijäsuoritus 
on Forest Whitakerin (Bird; Crying Game; Good Morning, 
Vietnam; Platoon) sidekick. Hän kun olisi ollut pääroolissa 
(mustana irkkuna? ei vaan ex-ruandalaisena 
vapaustaistelijana!) niin filkkaa voisi jopa suositella.

--
################## "Lapsia ei saa päästää niskan päälle tai muuten  #########
#  M.G. Soikkeli #  ne vievät koko pään tai ainakin kaivavat silmät # o   o #
#  csmaso@uta.fi #  sieltä, kuten novellin nuorelle Vicky-rouvalle  #  -v-  #
##################  tapahtui."					    #########


Soikkelin elokuva-arkisto