===============================================
Lyhyesti: "Summer of Sam" on tiivis yhdistelmä 
Spike Leen tunnusmerkillistä jätkäjengin etno-
draamaa sekä ajankuvaan ja mafiaan liitettyä 
sarjamurhajännäriä. Uhkaavat tunnelmat välittyvät 
tyylivarmasti, värikkäät ihmissuhteet mieskatseen 
kautta. Hyvät näyttelijät, Mira Sorvino -bonus.
===============================================


"Summer of Sam" -leffassa (1999) ajankuvaan 
kuuluvat yhtä keskeisesti sarjamurhaajan 
veritekojen yksityiskohdat kuin diskokulttuurin 
valtaa syrjäyttävä punk, niin baseball kuin 
aikalaishuumeet. Vain mafia näyttää ajattomalta. 
Ajankuva, jossa naiset ovat miesten kuluttamaa 
marginaalia, sopii hyvin, liiankin hyvin Spike 
Leen kaltaiselle sovinistiohjaajalle.

Elokuvan ongelma on, että Lee haluaa koota New 
Yorkin hellekesän 1977 yhteen rankkaan 
kuvasarjaan, jossa näkyisi miten urbaaneimmatkin 
perinteet ovat hajoamassa. Punk-muoti herättää 
yhtä paljon närkästystä kuin sarjamurhaaja pelkoa, 
eikä edes mafia pysty suojelemaan omiaan, kun 
murhaaja saalistaa pimeydessä. 

Ihmeellisintä Leen elokuvassa on jälleen se, miten 
hän pitää isonkin hahmogallerian kasassa ja antaa 
kullekin tarinalle riittävästi tilaa: yksi 
rakkaus-uskottomuus -stoori, toinen kadulta 
kuuluisuuteen -rakennustarina, kolmas murhaajan 
etsinnästä. Tarinat limittyvät ja kypsyvät 
tavalla, jossa on paljaammin seksiä ja väkivaltaa 
kuin yleensä Leen filmeissä; panemistahan Lee on 
aina kuvannut kyseenalaisella antaumuksella kuin 
todistellakseen leffojensa maskuliinisuutta.

Etnohankautuma on tällä kertaa sijoitettu 
katolisen katumafian ja valkoisen keskiluokan 
välille. Katolisten kollien psykoseksuaalinen 
vammaisuus saa nyt synkempiä sävyjä kuin "Do the 
right thing" -elokuvassa (1989); toisaalta 
rikollisuuteen ei suhtauduta niin vakavasti ja 
sosiaalikriittisesti kuin Leen "Clockers"-filmissä 
(1995). Yksi haastattelukierros tehdään Brooklynin 
Bedford-Stuyvesant -kaupunginosassa, samassa mihin 
"Do the right thing" sijoittui, ja siellä Lee 
pääsee esittämään keskeisimmän asiansa: jos 
sarjamurhaaja Son of Sam olisi ollut värillinen, 
olisi kesällä 1977 puhjennut rotusota New 
Yorkissa.

Ennakkoluulojen kuvaus on yhä keskiössä, ja 
huumori, joka on viileän groteskia ja paikoin 
karmivan toimivaa, huipentuu siihen, että Bronxin 
ainoa itsenäinen ihminen, pornostarana ja punk-
kitaristina elämästä innostunut Richie, on mafian 
silmissä sarjamurhaajan kaltainen friikki.

"Terveisiä New Yorkin viemäreistä", kiljuu 
punkbändi toistaen sarjamurhaajan sanoja. Onneksi 
keskiluokkaisen ja katolisen elämäntavan 
protestille ei etsitä sen suurempia yhteisiä 
tekijöitä. Riittää se ajankuva, että synergiastaan 
maailmankuulu New York on sekin yhden eeppisen 
murtuman kohdalla, seksuaalisen vapauden ja 
poliittisen viattomuuden kadotuksessa, aidsin 
myrkyttämän aikakauden koitossa.

Ja mikä olikaan kaiken takana, magian vai mafian 
realismi?

2000 vuotta vanha koira nimeltä Harvey.

--
M.G. Soikkeli
Videolta 8.7.2001

Soikkelin elokuva-arkisto