=============================================================
Lyhyesti: "Tappava rooli" ("I love a man in uniform") on elokuva 
miehenä olemisen rooleista ja tasoista. Sen tarina on 
yksinkertainen ja rauhallisesti kliimaksiinsa etenevä kuvaus 
pankkivirkailija Henrystä, jonka nynnykuoren alla on isävallan 
hillitsemä ja epäilemättä myös virittämä kovis, moraalissaan 
ehdoton IsäLain vartija. Kun Henry pääsee näyttelemään poliisin 
roolia väkivaltaviihteeseen, hän saa suoran kontaktin 
tukahdutettuun puoleensa. Ideoiltaan leffa on vanhan kertausta, 
mutta hyvät tiiviit perusopinnot art house -väkivallan teemoihin.
=============================================================

Todennäköisesti ohjaaja Peter Wellington on nähnyt muutaman art 
house -leffan ja tuuminut no kyllähän minäkin tuollaista osaan 
tehdä. Ja osaahan hän, tullen samalla osoittaneeksi miten 
keskinkertaista elokuvataidetta tällainen väkivallan analyysi 
filmikerronnan keinoin voi olla. "I love a man in uniform" on 
sekoitus jotakuinkin sellaisia elokuvia kuin Friedkinin "Cruising" 
ja Ferraran "Bad cop", sipauksella Lynchin tapaista populaarin 
estetisointia a la Marilyn Monroe tai Elvis keskellä arkisimpien 
ihmisten ydinelämää. Aamulehden kriitikko vertasi leffan stooria 
Scorsesen "Taksikuskiin", mutta kyllä "I love a man in uniform" 
(unohtakaa tuo idioottimainen suomennosnimi) on lähempänä 
meille kaikille tuttua arjen psykopatologiaa, univormun natinaa 
miessydämissä.
	"I love a man in uniform" jättää saman karvaan sivumaun 
kuin väitteet sotaelokuvien sodanvastaisuudesta, että itse asiassa 
niin tekijät kuin katsojat haluavat sittenkin vain draivin sillä 
kauhun vuoristoradalla joka tekee kiertoajelun omaan lähiöömme. 
Art house -väkivalta Tarantinon malliin on pyrkinyt ironisoimaan 
ahdistavaa realismiaan näyttämällä itsetietoisuutensa väkivallan 
esittämisen perinteistä, gangsteri- ja poliisileffojen tai 
sarjakuvaväkivallan lajipiirteiden ylikorostamisella. "I love a man 
in uniform" menee saman metafiktiivisen askeleen pidemmälle 
kuin Ferrara "Snake eyes"-leffassa eli tekemällä väkivaltaisen 
kuvauksen väkivaltakuvauksen tekemisestä. Väkivallan maneerit, 
kuten kovisten repliikit ja eleet, alkavat näyttää ainoilta todellisilta 
vallan merkeiltä ja heittävät haasteen siitä kellä on enää rohkeutta 
esittää niitä.

			""Cry, you fuck.""

	Wellingtonin kuvakerronnassa ei ole mitään omaperäistä, 
mutta tarina on varsin kiehtovalla tavalla uusi oivallus lähestyä 
"oikeutetun" väkivallan kyseenalaista marginaalia, rikollisen ja 
poliisin kapeaa rajaa. Pääosan Tom McCamus on tämän leffan 
voima, hän menee niin stailisti ja liukuen looserista kovikseksi ja 
takaisin. Sääli, ettei ohjaaja vaadi hänestä vielä enemmän 
ristiriitatilanteiden esittämistä, sillä McCamus näyttäisi olevan 
taitava nopeaankin tunteenmuutokseen kameran edessä. Jos tämän 
leffan näyttäisi poliisiopiston pikkujoulussa niin voisi saada aikaan 
joukkoharakirin, siksi tiivistunnelmainen se sentään on.

			""No pain, no game""

	Parasta tässä leffassa onkin se miten elämä näytetään 
roolipelien vaihteluksi; oikeastaan elämä ei ole muuta kuin 
metodinäyttelemistä ja olisimme valmiit kenen tahansa muun 
rooliin jos pystyisimme vain sisäistämään tämän moraalin. Ohjaaja 
on onnistunut melko hyvin myös miesten keskinäisten tunteiden 
skaalaamiseen, homososiaalisen sidoksen hienovireiseen 
homoeroottiseen viritykseen ja päärijärjestelmän sisällyksettömään 
kamppailuun pomon ja käskyläisen välillä. Kun "Miami Blues" oli 
lähinnä karmea huvittelu poliisin roolin hyväksikäytöstä, niin "I 
love a man in uniform" antaa tunnelman kehittyä 
fallishysteeriseen äärimmäisyyteen, jossa univormu johtaa 
väistämättä aseeseen ja ase väistämättä muiden elämän vähättelyyn. 
Meissä on kaipuu muuttua aseeksi, jonka ei tarvitse kysyä itseltään 
moraalia...
	Jos "I love a man in uniform" pyörisi r&a-festareiden leffana 
sillä olisi varmaan 400 kiinnostunutta katsojaa. Eileniltaisessa 
näytöksessä teatteria koristi tasan 4 (!) leffafriikkiä.

--
#####################   	"I mean, how great can you get
    M.G. Soikkeli	 	       with people like me 
    csmaso@uta.fi 	 	   going through your garbage
#####################	 	       looking for a story?"


Soikkelin elokuva-arkisto