=========================================================
Lyhyesti: "Titan" on lapsille suunnattua animaatioscifiä, 
jonka hahmot ovat hassuja elukoita, simppeleitä ihmisiä, 
isätarpeisia teinejä äidittömässä universumissa. Hienot 
3D-maisemat, päällä latteat hahmot. Sotkuinen musaraita.
=========================================================


Visuaalisen liioittelun, huumorin ja musiikin keinoin 
animaatioelokuva voisi toimia yhtä aikaa monenikäiselle 
katsojakunnalle. Sen sijaan "Titan" ("Titan A.E.", 2000) on 
siloiteltu pelkästään nuorinta leffayleisöä varten, eikä 
sen tekemisessä ole yritettykään mitään kunniahimoista 
avaruusoopperaa uusimman animaatiotekniikan keinoin. 
Tietokoneella laaditut taustat, etenkin näkymät 
avaruuteen, ovat kyllä komeita, mutta niiden takia ei kande 
teatteriin lähteä. Ja jos elokuvan trailerissa satutaan 
käyttämään leffan alkukohtausta, jossa energiapahisten 
laji hyökkää Maahan, oletkin jo nähnyt sen ainoan 
kohtauksen, jossa elokuva henkii sf-spektaakkelin 
tunnelmissa.

On tietysti kunkin, minunkin, oma ongelma, jos erehtyy 
katsomaan, miten Don Bluth ja metallimusiikki voivat 
mahtua samaan elokuvaan... mutta harmittavinta tällaisessa 
lastenscifissä on se, että hyviä tekijäresursseja tuhlataan 
keskinkertaiseen tarinaan ja sellaisiin hahmoihin, jotka 
eivät ehkä pärjäisi pehmoleluina mutta sentään 
erottuvat kotiteattereiden ruuduissa. Parhaimmillaan "Titan" 
voisi olla johdatus scifin kliseisiin, energiaolentoineen ja 
antigravitaatiomyllyineen, mutta luultavammin kliseet ovat 
jo varsin tuttuja kelle tahansa 10-vuotiaalle joka on 
pelannut yhtäkään tietokonepeliä.

Jos olisin vielä tiennyt että "Titanissa" Matt Damon toimii 
päähenkilön äänenä, olisin ymmärtänyt ettei 
elokuvasta löydy jälkeäkään mielikuvituksen voimista. 
Kun ihmishahmojen puhetapa, etenkään päähenkilön, ei 
täsmää piirrettyihin karikatyyreihin, leffaa katselee 
kahden toisiaan kohtaamattoman tarinan ja idean 
paraabeleina. Näyttelijät yrittävät puhkua innostusta 
sinne, missä sitä ei kuvaruudulla ole - huumori tehdään 
luonteikkailla mönniäisillä, ja ne kyllä ovatkin 
lajityypissään veikeitä; etenkin androgyyni asehullu...

Ainoa bonus tälle leffalle tulee siitä, että kerrankin 
tavoiteltu superase on sellainen, jolla luodaan eikä tuhota: 
avaruusalus Titan, jota filkassa etsitään halki kosmoksen, 
nimittäin on planeettojen synnyttäjä eikä hävittäjä.

Hmm, millainenhan olisi "Star trek" -animaatioleffa?
Ei ehkä kaukana "Titanista", elukat vain poislukien.

--
M.G. Soikkeli
Helsingissä 23.9.2000


Soikkelin elokuva-arkisto