"There is only hope for people who live upon islands
Where the Lowest Common labels will not stick
And the unpolluted hills will hold your echo."
 - Auden & MacNeice - 

Puhdas 40

- projekti (pian) nelikymppisille miehille


Henkilö

Synnyin 1963, elin Kuopiossa ja koulutuin Klassikassa, suoritin sivarin Honkalammella 1983-1984, opiskelin Tampereella 1984-1990 (perus) ja 1990-1995 (jatko). Hain (ja pääsin) ainoastaan Tampereelle, koska Karppasen Eskon kuvailun perusteella tämä yliopisto laitoksineen parhaiten vastasi persoonaani. Oikeassahan hän oli. Vaikka kirjailija minusta pitikin tulla eikä tutkija ja virkamies.

Olin 4 vuotta Suomen kirjallisuuden va. assistenttina, mutta sitten Tampereen yliopisto päätti tasapainottaa budjetin ja jäädytti 1995 kaikkiaan 76 avointa virkaa (perkele!).
Olin syksyn 1995 Suomen kirjallisuuden tutkijana akatemian rahoittamassa projektissa ja sain sen jälkeen viiden vuoden assistentuurin (1996-2000) Turun yliopistosta; ylistys heille. Syksyllä 2001 aloitin kotimaisen kirjallisuuden lehtorina, välillä hoidin professuuria, kunnes viimein palasin Tampereelle, henkiseen kotikaupunkiini, 5.12.2006.
Tampereeseen olin tietysti pitänyt jatkuvasti jotain yhteyttä, esimerkiksi Kossu-palkinnon raadissa.
Keväällä 2010 olin jälleen palannut vanhaan tyäpaikkaani, Suomen kirjallisuuden yliassarin sijaiseksi, ja vuonan 2011 toimin vanhan oppiaineeni määräaikaisena professorina.
Hain uudelleen sijaisuutta vuonna 2015, mutta LTL-laitos katsoi, ettei proffan työkokemuksellani ollutkaan mitään merkitysta. Kiitti vaan helvetisti. Nyt jatkan erityisen vapaana tutkijana ja freelance-kirjoittajana.

Kotini on virtuaalinen Aloitin virtuaalisen elämäni sillä puolen, ja nykyisinkin puolet addiktioistani on tietokoneita ja toinen puoli kirjoja. Muulloin runoilen tai istun elokuvissa. Varsinaista kotia minulla ei ole koskaan ollut (yeah). Jokunen urpo mutta harva tuntee maailmani., joihinkin ainutlaatuisiin vierusmaailmoihin minulla on ollut ilo tutustua roolipeleissä.

Minut tunnistaa siitä, että olen se maalaisimman näkäinen urbaani retkeillessäni kaupunkien välillä. 1.6.1998-15.12.2002 asuin Helsingin Heikinlaaksossa ja kävin täissä Turussa, Turussa asuin 16.12.2002-4.12.2006.

Joulukuussa 2006 muutin Saaran kanssa Tampereen Kalevaan, keväällä 2007 asuimme pari kuukautta Budapestissa.
Maaliskuussa 2008 muutimme Tampereen eteläosaan Kotipehku-nimiseen rivitaloyhteisään. Samaan aikaan perheemme kolmanneksi jäseneksi hyväksyttiin Alma Soikkeli, jonka vuoksi olin vanhempainvapaalla 23.12.2008 saakka.
Vuoden 2010 alussa muutimme takaisin Kalevaan koko perhe ja perustimme uuden kulttuurisalongin.

Omat toiveeni ovat edelleen suuntautuneet maaseudulle, vaikka sekä harrastukset että tyätkin liittyvät yhä enemmän fantasian ja scifin ympärille.

Kesällä 2007 julkaisin esikoisteokseni Marsin ikävä ja samana syksynä esseekokoelmani Hyvästä on helppo pitää.
Tarkoitukseni on jatkaa niin fiktiivisten kuin tietoteosten julkaisua, sikäli kun jostain apurahoja riittää.
Ja vaikkei riittäisikään. Uusimmat tietokirjani julkaisin 2016: Tieteiselokuvien käsikirjan ja romanssitutkimuksen Tuttua lemmentouhua. Armonpalana saatu viimeisin apurahani on kuluvalle vuodelle sotakirjallisuuden tutkimiseen. Mieluusti jatkaisin sitä ensi vuonnakin.

Telkasta en ole enää tuttu, koska YLE uudisti minut pois Kirja a&ä -ohjelmasta 14.3.2000.
Syitä poistamiseen olen esittänyt julkisesti.

Luen myös mielelläni palautetta kotisivujeni sisällästä ja muistutan, että soikkeleita on paljon muitakin kuin sukulaisiani ja ettei kukaan muu ole vastuussa mielipiteistäni kuin minä itse.