Arvostelu on tehty turkulaiseen kotimaisen kirjallisuuden vuosikirjaan, Sanelmaan 2004


Markku Soikkeli

KIRJALLISEN YLEISSIVISTYKSEN SANAKIRJA

Yrjö Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY 2004.


Suomen kirjallisuuden dosentin, Yrjö Hosiaisluoman 
Kirjallisuuden sanakirja on ainoa tällaisen kokoluokan (yli 1000 
sivua ja 1734 hakusanaa) teos mitä suomeksi on julkaistu. 
Esikuvakseen Hosiaisluoma ilmoittaa J.A. Cuddonin teoksen 
The Penguin Dictionary of Literary Terms.

Koska kirjalla on hintaa kuutisenkymmentä euroa, sopii 
tutkijankin pohtia pitkään, tarvitseeko teosta omassa 
käsikirjastossaan. Testasin Hosiaisluoman sanakirjaa viime 
lukuvuoden aikana sekä luentoja valmistellessa että tehdessäni 
materiaalia lukion oppikirjaan. Teos osoittautui 
hyödyllisemmäksi "pienten" käsitteiden kanssa kuin pohtiessa 
sitä, miten selittää postmodernia romaania tai kirjallisia ismejä. 
Jälkimmäisten kohdalla sanakirjan kuvaukset jäävät niin 
ylimalkaisiksi, että johdatuskurssin tai lukio-opetuksen 
edellyttämä konteksti oman aikansa kulttuuriin ei mitenkään 
käy selväksi avainsanan kuvauksesta.

Sen sijaan pienet käsitteet, kuten "haukkateoria" tai "elegia" 
saavat hyvän, konkreettisen selityksen. Joidenkin termien 
valinta tai painoarvo kertoo taas enemmän tekijänsä 
mieltymyksistä ja lähdeteosten painotuksista kuin oppialamme 
laveudesta. Mukana on "gonzo" mutta ei "uusi journalismi", 
löytyy "dokumenttiromaani" mutta ei mitään "non-fiction" -
termin kaltaista; "tietokirjallisuus" on selitetty muutamalla 
rivillä eikä se muutenkaan ole lähellä "non-fiction" -termin 
laajapohjaisuutta. "Chapbookin" selitys on kopioitu Cuddonin 
teoksesta suomalaiselle lukijalle, joka sitä todennäköisesti ei 
koskaan tarvitse.

Ehkä Hosiaisluoman tavoitteena on ollut tehdä sanakirja 
käsitteiden käytettävyyden perusteella, mutta esittelyt 
perustuvat pikemminkin siihen, mitä termistä pitäisi 
yleissivistyksen puitteissa tietää. Yleissivistyksen kannalta 
onkin mielekästä tehdä rajauksia siten, että esitellään 
esimerkiksi "pastoraali" pelkästään historiallisena lajina, vaikka 
käsite on elossa myös nykytutkijoiden teksteissä. 

Jotkut termit olisivat kuitenkin kaivanneet selitystä, joka lähtee 
juuri käytännöstä, esimerkiksi genren harrastajien 
kielenkäytöstä. Kirjasta löytyy kyllä fantasian ja fantastisen 
erottelu, mutta räjähdysmäisen suosion kokenutta fantasiaa olisi 
voinut avata alalajeittain samalla tavoin kuin dekkarille on 
tehty. Käytettävyyden kannalta myös sellaisia avainsanoja kuin 
"kuvaus" tai "dialogi" olisi voinut selittää pidempään kuin vain 
muutamalla rivillä ja ottaa vastaavasti jotain pois kaksi sivua 
vievästä "pornografian" selityksestä. Toisaalta lähes jokaisen 
termin alta löytyy lähdeviitteitä, joiden avulla Hosiaisluoman 
sanakirja toimii myös arvokkaana bibliografisena apuna aivan 
tuoreimpaankin tutkimukseen. 

Hyvän sanakirjan tavoin ensyklopedinen teos huomaa kaikki 
elämänalueen erikoisuudet. Sanataiteen monimuotoisuutta 
todistavat sellaiset ilmiöt kuin "makaronilyriikka" (oman ja 
vieraan kielen sanoja sekoittava leikillinen lyriikka) tai 
"siepparisyndrooma" (alkuteoksen värittämistä 
suomennoksessa). Kirjallisuus elämänalueena antaa perustelun 
sellaisillekin avainsanoille kuin "norsunluutorni" tai "turhuuden 
turuilla", tosin sanakirjan johdannossa pitäisi varmaankin 
selvittää, millaisia rajauksia yleissivistyksen edellytyksiin on 
tällöin tehty. Ajatus ottaa mukaan kirjallisuuden 
henkilötyyppejä (mm. "jalo villi") on sekin oivallinen, mutta 
kaipaisi tällaisessa teoksessa oman indeksinsä.


Soikkelin tietokirjakritiikit
Soikkelin tekstien valikkoon