Arvostelu on tehty Sanelmaan 2004 (ilmestyy syksyllä)


Markku Soikkeli

VALOKUVAN JA KIRJAN TAAKSE JÄÄVÄ TAIDE

Harri Laakso: Valokuvan tapahtuma. Tutkijaliitto 2003.

Tämän hetken suosikkiteoreetikko, johon kotimainenkin 
taidefilosofia mieluiten viittaa, on ranskalainen Maurice 
Blanchot (1907-2003). Vaikka Blanchot'lla on ilmeisen 
runsaasti annettavaa kirjallisuudentutkimukselle, hänen 
soveltamisensa ja sitä kautta popularisoimisensa on Suomessa 
jäänyt toistaiseksi minimaaliseksi.

Harri Laakson väitöskirjassa Valokuvan tapahtuma Blanchot'n 
ajatukset saavat paitsi tulkintatieteiden kannalta 
mielenkiintoisen sovellutuksen. Laakso rinnastaa valokuvan 
katsomisen ja tekstin lukemisen pohtien sitä kautta 
tekstiteorialle olennaisia aiheita, tekijyyden katoamista ja lukija-
tulkitsijan aktiivia roolia. Sekä tekstissä että kuvassa on 
näkymättömiä aineksia,  jotka edellyttävät lukija-katsojan 
tekevän valintoja, miten hän reagoi kohteen "vaikuttavaan 
poissaoloon". Blanchot'n omaa kirjoitustyyliä Laakso nimittää 
"kiusallisen valokuvamaiseksi".

Laakson pohdiskelu etenee hypoteeseista taiteenfilosofian 
testaamiseen. Hän pohtii miten tekstin kirjoittamista ja 
valokuvan ottamista voi molempia ymmärtää tapahtumina, ja 
miten niistä voi lumoutua nykyisessä mediatilanteessa. Kirja ja 
valokuva esineinä peittävät taakseen "varsinaisen" teoksen, 
mutta tapa jolla kirjoitus tai tilanne muuttuu taideobjektiksi, on 
erilainen sekä mediasta että media-aikakaudesta johtuen. 

Sanan ja kuvan suhdetta sekä kielen kuvallisuutta on toki viime 
vuosina analysoitu paljon suomalaisessakin 
kirjallisuudentutkimuksessa. Viimeisimpiä julkaisuja tältä 
suunnalta ovat artikkelikokoelma Kuvien kehässä (2003) sekä 
Anna Holstenin väitöskirja Ei kattoa, ei seiniä (2004). Laakson 
väitöskirjassa lähestymistapa on taidefilosofinen. Omaksi 
alueekseen hän katsoo "valokuvallisen tekstin", joka syntyy 
tässä historiallisessa tilanteessa, kun valokuva mediana on 
kuolemassa. Suomeksi julkaistusta tekstiteoriasta lähimpänä 
Laakson lähestymistapaa on Roland Barthesin essee Valoisa 
huone (1985). 

Suomalaisten valokuvaajien esimerkkikuvia on kirjassa mm. 
Marjaana Kellalta ja Elina Brotherukselta, ulkomaisesta 
kuvamateriaalista Laakso poimii esimerkkejä Torinon 
käärinliinaa ja elokuvia myöten. Kirjallisista teksteistä Laaksoa 
kiinnostavat erityisesti ne, joissa lukija voi kokea kielen 
pysähtyvän ja "tulevan kuvaksi". Laakson oma tyyli on hyvin 
ranskalainen, esseemäinen ja haeskeleva; hänen 
esimerkkitekstinsä Barthesilta, Blanchot'lta ja Derridalta ovat 
tavallisen lukijan poissulkevia väitteitä teoreetikolta toiselle, 
kirjallista käsitetaidetta.

Silti Laakson kirja on kiinnostavinta mitä suomalaisessa 
tekstintutkimuksessa on tapahtunut. Hän antaa tekstiteorialle 
uudenlaista konkretiaa yhdistäessään sen kohteisiin, joiden 
yhteydessä tekstiä tai tekstiteoriaa ei olisi aiemmin tullut 
ajatelleeksi. Kun kuvat asettuvat sanoille alttiiksi, kiinnostavaa 
onkin se, mikä kuvassa vastustaa kirjallista tulkintaa.



Soikkelin tietokirjakritiikit
Soikkelin tekstien valikkoon