Arvostelu ilmestyy Turun Sanomissa syksyllä 2003

PÄIVITTYVÄ KLASSIKKO ROOLIPELAAJILLE


Mike Pohjola: Myrskyn aika
Johnny Kniga 2003

Roolipelaaminen on jo niin kiinteä osa kulttuuria, että se käy 
elämäntapamme vertauskuvaksi. Jokapäiväinen elämä vaatii 
useita erilaisia rooleja, ja osaamme tunnistaa elämäkerran 
ainekset vaikkapa yksittäisestä mainoskuvasta.

Roolipelit ovat pakotie ja peilikuva omalle ajallemme. 
"Larppaamista", näytelmäroolipelaamista, tulevat kokeilleeksi 
nekin, jotka firman pikkujoulussa tai seikkailuturisteina tekevät 
kokoontumisesta rituaalin.

Mitä meillä oikein oli ennen roolipelejä? Mitä meillä tulee 
olemaan?

Vastausta voi hakea esimerkiksi Mike Pohjolan tuoreesta 
kirjasta Myrskyn aika. Kirja on opas Valenor-nimiseen 
fantasiamaailmaan, sen sisältöihin ja käyttämiseen roolipelin 
aineksina. Pohjola on monipuolinen ammattilainen kirjoittajana 
ja niinpä hänen kirjansakin avautuu monitasoisena 
käyttökirjallisuutena.

Myrskyn aika on käyttökirjallisuutena ensimmäinen laatuaan ja 
merkkipaalu suomalaiselle roolipeliharrastukselle. Kirjan 
perusteella roolipelille otollinen kasvupohja on niissä, jotka 
ovat valppaita jakamaan toisten ihmisten kuvitelmia. 


Roolipelissä säännöt vapauttavat

Jotta roolipelaaminen saattoi muodostua ilmiöksi Suomessakin, 
kriittiseen massaan tarvittiin muutakin kuin miljoona 
potentiaalista harrastajanäyttelijää. Kuten Pohjola kirjansa 
johdannossa toteaa, roolipelissä "näyttelijät" muuttavat 
käsikirjoitustaan ja tyylikäs epäonnistuminen on yhtä 
kiinnostavaa kuin onnistuminen.

Haastavinta roolipelaamisessa on se, miten käyttää muiden 
luomaa fiktiota. Se edellyttää empatiaa paitsi kuvitteellisiin 
hahmoihin myös kanssapelaajien fantasioita ja pelkoja kohtaan.

Pelaamisen aikana syntyy uutta tarina-ainesta, jota täytyy 
soveltaa yhdessä; muuten peli jähmettyy pelinjohtajan 
kuuntelemiseksi. Soveltamista edesauttavat hahmoja koskevat 
säännöt, joita kokeneet pelaajat venyttävät tilanteen mukaan.  

Pohjolan kokoama Myrskyn aika on hyvin perinpohjainen ja 
selkeä esittely tutunoloisesta miekka ja magia -
fantasiamaailmasta. Nekin harrastajat, jotka ovat kuluttaneet 
kymmeniä tämäntyyppisiä, Tolkien-standardia noudattavia 
maailmoja, voivat löytää siitä luettavaa. 

Roolipelien suvaitsevainen ja utelias ilmapiiri näkyy Pohjolan 
kirjassa. Pohjola paitsi selittää miten luoda psykologisesti 
haastava roolihahmo myös antaa siihen mahdollisuuksia; 
Valenor on avoin monille elämäntavoille ja sukupuolirooleille.

Tämä onkin mielestäni Pohjolan kirjan tärkein merkitys 
harrastajakunnalle. Se ei ole mikään uusi standardi miekka ja 
magia -peleille, mutta sitä voidaan käyttää malliesimerkkinä 
sille, miten perinpohjainen itseluodun maailma tulisi olla. 
Kirjan kuvitus ja editio osoittavat nekin suurta ymmärrystä 
teoksen käytettävyydelle.


Matkaopas joka kehittyy

Kokeiltujen pelikampanjoiden perusteella Pohjola on rakentanut 
kirjansa kolmesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensimmäinen 
osa tarjoaa perustiedot maailmasta: mitä jokaisen asukkaan 
tulee tietää. 

Kirjan toista osaa Pohjola suosittelee luettavaksi siten, että 
pelaaja tutustuu vain omalle hahmolleen kuuluviin jaksoihin. 
Kolmas osa on yksin pelinjohtajien silmille.

Kirjan perinpohjaisuus ei tietenkään riitä takaamaan, että 
Valenorin maailma välittömästi lumoaisi lukijansa.

Myrskyn aika yhdistää lauta- ja näytelmäroolipelaamisen, mutta 
se tarjoaa niukasti sellaista ainesta, jolla kiinnostua juuri 
Valenorin maailmasta. Tolkien-esikuvaa noudattava yhdistelmä 
kelttiläistä ja viikinkitarustoa ei anna filosofista ja 
maailmankuvallista pohdittavaa, kuten sellaiset pelimaailmat, 
jotka vievät tutut ainekset parodiseen, traagiseen tai 
naturalistiseen ääripäähän.

Roolipelin ympärille kokoontunut ihmisryhmä on 
parhaimmillaan kuin seurakunta, joka laatii omat säännöt 
poissaoleville jumalille ja nopanheiton edustamalle kohtalolle. 
Seurakunnalla pitäisi olla jotain yhteisesti pohdittavaa.

Käyttökirjallisuutena, eräänlaisena matkaoppaana Myrskyn aika 
tulee kuitenkin säilyttämään arvonsa. Tällaisen kirjan kohdalla 
ei suosiota ratkaise lukija- vaan käyttäjäkunnan suuruus. 

Mielikuvitus toimii aina jonkinlaista topologiaa vasten ja 
Valenorin maailma jatkaa kehittymistään. Esimerkiksi kesälle 
2005 on tekeillä kansainvälinen, tuhannelle pelaajalle tarkoitettu 
larppi, joka perustuu juuri Pohjolan luomukselle.

Käytön kannalta kirjan selviksi puutteiksi voi laskea 
hakusanaston ja malliskenaarioiden niukkuuden. Näihin 
täydennystä saataneen kirjaa ja maailmaa tukevasta 
verkkosivustosta.

Markku Soikkeli


Soikkelin tekstien valikkoon