Arvostelu on kirjoitettu Portti-lehdelle huhtikuussa 2004.


Markku Soikkeli

SODASSA EUROOPAN MYYTIT HERÄÄVÄT HENKIIN

Sjón: Sinun silmäsi näkivät minut {rakkaustarina}
Alkuperäinen nimi Augu thin sáu mig
Like 2004
Suom. Maarit Kalliokoski
Kansi: Eliza Karmasalo
248 sivua

Islantilaisella kirjailijalla Sjónilla (oik. Sjón Sigurdsson, s. 1962) on taiteilijanimimerkki niin kuin Björkillä, jolle miekkonen on tehnyt sanoituksia lauluihin. Muitakin yhtymäkohtia löytyy näiden lontoolaistuneiden taiteilijoiden välillä. Sjónin tarinat koostuvat monenkirjavista aineksista, jotka liittyvät vain etäisesti kotiseutuun. Sjónillakin tyylin omaperäisyys on häiritsevän itsetarkoituksellista - ja tavattoman kiehtovaa.

Sjónin ensimmäinen suomennettu romaani Sinun silmäsi näkivät minut (alunp. 1994) on omaperäinen yhdistelmä räävittömiä kansantarinoita, taidesatuja ja Euroopan historiaa. Vasta kirjan lopulla tajuaa, että irralliselta näyttävät tarinat ryhmittyvät kahteen suureen myyttiin, luomisen toivon ja maailmanlopun tuomioon.

Kirjan huipentaa romanttinen versio kabbalistisen savihirviön, golemin luomisesta. Viimeistään siinä vaiheessa fantasian harrastaja herää pohtimaan, mitä kaikkea Euroopan historiasta voisikaan esittää spekulatiivisesti ja myyttien varassa. Tekeekö esimerkiksi julmin mahdollinen satu oikeutta holokaustille ja juutalaisvainoille?

Sjónin romaanissa muita tarinoita yhdistävä kertomus sijoittuu pienen saksalaisen kylän majataloon, entiseen bordelliin. Talossa esitetään koko Euroopan tragediaa pienoiskoossa. Taustalla ovat maailmansodat, toisen sodan alkukaaos sekoittuneena ensimmäisen jättämiin järkytyksiin.

Kylään välittyy sodista vain tunnelma ja uhri. Majataloon tuodaan sairas mies, jonka matkalaukussa voisi olla ratkaisu sodan lopettamiseen ja historian kääntämiseen. Potilaan saa hoidettavakseen majatalon piika, Marie-Sophie. Hänen olisi tarkkailtava, käyttäytyykö mies "maailmanhistoriallisella" tavalla.

Kuten arvata saattaa, Sinun silmäsi näkivät minut on pohjimmiltaan rakkaustarina. Mutta se ei ole mikään kotirintaman humanistinen puheenvuoro, vaan synkänpuoleinen kuvitelma siitä, miten historia ja myytit saattaisivat osua yksiin sodan sekoittamalla mantereella. Kirjan nimi tulee psalmista 139, jossa ihminen tunnustaa oman kirjallisen luonteensa eli olevansa alusta alkaen suunniteltu sellaiseksi kuin luojalleen sopii. Vailla luomisen toivoa ja piittaamattomina maailmanlopun merkeistä kylän väki käyttäytyy naurettavasti ja väkivaltaisesti kuin Kafkan kertomuksissa. Vain rakastavaisilla on ymmärrystä, jonka he löytävät toisistaan.

Juutalaisen ja kristillisen kulttuurin yhteentörmäys on tässä kirjassa pääosassa. Esimerkiksi tapahtumapaikka, kyläpahanen, on omistautunut groteskeille huvitteluille ja sen henkilöt ovat tunnistettavissa kansansaduista tai esimerkiksi Fritz Langin elokuvasta ("M - kaupunki etsii murhaajaa") lainatusta, juutalaisvainoihin viitanneesta kohtauksesta. Välillä seurataan enkeli Gabrielin ponnisteluja hänen yrittäessään soittaa puhtaan fanfaarin maailmanlopun merkiksi.

Takaumien ja kommenttien pirstoma rakenne tuntuu itsetarkoitukselliselta, tarinaa tärkeämmältä. Toisaalta Sjón halunnee osoittaa miten mielikuvamme Euroopan historiasta perustuvat edelleen myyteille. Emme pääse millään eroon esimerkiksi saksalaiset kansana demonisoineiden maailmansotien mielikuvista.

Tarinoiden ja myyttien välittyneisyyttä korostaa se, että kaikki kirjan tapahtumat jutustellaan oikkuilevana ja kommentoivana vuoropuheluna. Korkean ja karkean tyylin vaihtelut suomennos tuntuu tavoittavan sujuvasti.

"Eikö olekin huomionarvoista, että sorrettujen yhteiskuntaluokkien analysoidessa älyllisesti omaa asemaansa tuloksena on aina tuo sama huuto: vapaus?" "Ei! Jatka kertomustasi…"

Eniten romaanin tyyliä rasittaa rehvakas miesnäkökulma, jossa herkutellaan majatalon tirkistelyluukuilla ja raiskausfantasialla. Sjón on jäänyt myyttiensä pauloihin, mutta jonkinlaisena köyhän miehen güntergrassina hänen kirjaansa voi suositella.


Takaisin Soikkelin tekstien valikkoon