SOIKKELIN KIRJALLISUUSKRITIIKKEJÄ

LUOMURUNOUTTA HÄMEESTÄ

Timo Malmi: Welaatta
Atena 1998

Velaatta on kylä ja järvi Tampereen lähellä, Kaanaan ja Terälahden välimailla. Harvempi kulkija osuisi edes sattumalta Velaatan maisemiin, mutta kerran Velaatasta lähtenyt kantaa seudun aina mukanaan.

Tällaisena mielenmaisemana kotiseutunsa esittelee Timo Malmi, yliopiston tiedottaja ja maaseudun runoilija. Malmin teos "Welaatta" (Atena, 1998) on luomurunoutena herkäntotista, sananvalinnoissaan niin jörön kaunista, että jotkut mummolasäkeet saisivat isonkin miehen itkemään. Maito, vesi ja maa ovat runojen keskeiset elementit.

Kokoelman toinen osa "Welaatan maa" on Spoonriver-tyyppinen kooste lyhytkuvia Velaatan muistettavimmista hahmoista, manalle menneistä kylänakoista ja -ukoista. Näissä runoissa Malmin runoilmaisu on tuntuvasti kömpelömpi, mutta paikallistiedon tunnustelijana hän pyrkiikin kohteensa näköiseen, moni-ilmeiseen kyläkuvaan.

Teoksen kolmas osa on hyvästijättö lintukodolle, jossa aika hengittää taikatiinussa ja mummon esiliinan riekale lehahtaa huudosta. Velaatta hyvästellään seutuna, jonne jumalat ovat kantaneet kassissaan humalan; sen taotumpaan runokieleen Malmi ei pyri, sillä hänen runoissaan rytmi syntyy hengittäen, havainnosta muistoon ja tuntemuksesta oivallukseen.

M.G. Soikkeli

Soikkelin kirjallisuuskritiikit | Soikkelin tekstien arkisto
Soikkelin virtuaalinen koti | Soikkelin Bittein Saaristo