[M.G. Soikkeli]

AVARUUDEN MANNEKIINIT

"How about alcohol in space", kysyy tilaisuuden juontaja astronauteilta. Ei liene epäilystäkään, mihin maahan avaruusvieraat ovat joutuneet, kun heiltä noin joutavia kysellään, mutta niin gentlemanneja ovat nuo nykypäivän tähtisankarit, että siihenkin vastaavat asiallisesti.

Kyseessä oli Helsingin Kaapelitehtaalle lavastettu megatapahtuma 2.-4.11., jossa oli paitsi näytteillä avaruustutkimusta myös esitelmiä aiheesta. Tähtivieraina esiintyivät ESAn astronautit, ruotsalainen Christer Fuglesang ja saksalainen Ulf Merbold. Ruotsalainen oli nuorempi ja hillitympi, Merbold flirttaili yleisölleen kehuskelemalla, miten mukava oli leijua ahtaissa paikoissa MIRillä, kun mukana oli naispuolinen astronautti. Merbold myös huokaili, että laskeutumismodulin pudottua Kazakhstaniin häntä kävi tervehdykseksi suutelemassa, ei suinkaan lisää naisia, vaan puolet vanhan neuvostovaltion hallituksesta.

Ylipäänsä kiinnostavampaa näiden nauttien kertomuksissa oli se, mistä he kiertelivät vastauksissaan poliittisesti hienotunteisesti (esim. Venäjän taloudellinen tila avaruusohjelmien kannalta) tai mistä he eivät tulleet edes puhuneeksi. Avaruusprojekteissa kun on kyseessä niin tolkuttomat rahat, että edes ESA (European Space Agenty) ei voi päästää mannekiineiksi ketä tahansa. Niinpä astonautit eivät voi kommentoida sellaisia asioita kuin "mitä mielekkäämpää käyttöä samalle rahalle löytyisi Maasta" kuin suurisuuntaiset projektit Marsin tutkimiseksi tai pysyvän avaruusaseman rakentamiseksi.

Kun yleisötilaisuudessa kysyttiin Fuglesangilta ja Merboldilta mitä mieltä nämä ovat avaruusturismista, nämä eivät kumpikaan nähneet olennaisena ekologisia kysymyksiä. Merboldin mielestä ihan jokaisen olisi syytä päästä käymään kiertoradalla ja Fuglesang taisi todeta, että sehän on valtioista kiinni mihin haluavat käyttää budjetistaan avaruudelle tähtimerkityt dollarit/eurot. Mutta ihmiskuntaa koskettavana kysymyksenä ei avaruusturismia otettu esille, ei edes niitä spekulaatioita, että ihmiskunta muuttaisikin avaruuteen muutamaksi sukupolveksi antaakseen Maalle aikaa toipua jo koituneesta saastetuhosta. Jollain näyttelyn osastoilla kyllä tuli ilmi, miten satelliitteja voidaan käyttää ekologisen tutkimuksen apuna, mutta muuten avaruusteknologia esitetään erityisen kliinisenä ja tieteellisesti perusteltuna innovaatioiden alueena.

Hieman toisesta näkökulmasta astronautit ovat jättimäisiä vauvoja, jotka kaipaavat metallisiin kohtuihin suojaan maailman arvaamattomuudelta, sairauksilta ja katastrofeilta. Ja avaruudessa kukaan ei katso mitä romua jätät jälkeesi...

Ja vaikka avaruuden valloituksella on selvä poliittinen kytkentänsä esimerkiksi USA:n imperialistisiin ja militaristisiin voimannäyttöihin, niistäkään ei tällaisten tähtimannekiinien puheissa pukahdeta. Riittää kun ihmiskunnan huomio saadaan edes muutamaksi hetkeksi suunnattua pois oman planeettansa ongelmista, katselemaan tähtiä ja kuvittelemaan kuita.

Eikä ole lainkaan ihmeellistä, että nämä mannekiinit tapaavat innokkaimman yleisönsä Suomesta, mistäpäs muualtakaan löytyisi niin suurta innokkuutta unohtaa aktiivisti valtiollinen vaivalloisuus ja kulttuurin pienuus, ja kurkottaa kohti avaruutta, josta kukin voi valita ihan oman tähtensä haaveiltavaksi.

Linkkejä:
ESA: http://www.esa.int/export/esaCP/index.html
ESAn "Living planet" -ohjelma: http://www.esa.int/export/esaLP/index.html
URSA: http://www.ursa.fi/
Naisastronauttien historia: http://womenshistory.about.com/cs/aviationspace/