[M.G. Soikkeli]
DIGGAILTAVAA FANTSUA AIKUISILLE HEI!
** SNI:n seminaari lasten ja nuorten fantasiasta
** Hämeenlinnan Verkatehtaan näyttämöllä 22.4.2006
Fantasian esittelylle otollisin ympäristö on teatteri, paikkana jossa käsitykset toden ja illuusion rajasta hämärtyvät, ja paikkana jossa lajit ja rekisterit voivat sekoittua... myös se mitä pidetään lapsellisena tai aikuisena... Mutta illuusioiden yhteismitallisuuden ohella on varsin vaikea mennä puhumaan juuri nuorisofantasiasta, ilman, että itselle rakas lajityyppi alkaa kuulostaa pelkästään teini-iästä säilyneeltä leikkisältä harrastukselta, siis saman painoluokan asialta kuin postimerkkien keräily tai muovikuulaleikit pystymetsässä..
Yllä kuvassa kirjailija TERÄS - kaikkien pianoa soittavien
runotyttöjen sankari... joka paljasti esitelmässään, että
hänen tarkoituksensa ei ollut kirjoittaa fantasiaa, vaan
teos muuttui fantasiaksi vasta kirjallisen kentän koneistossa.Samaa sanoi kirjailija Virpi Saarinen. Fantasia on siis näyttäytyi JOIDENKIN kirjailijan kannalta lajina, johon kiusallista kyllä joudutaan...
Kun taas toisille se on laji jota käytetään johonkin.Sari Peltoniemi ja Tapani Bagge puhuivat fantasian kirjoittamisesta tältä puolelta. Molemmat totesivat saavansa ideat kirjeitse anonyymiltä australialaiselta mummelilta. Baggen puheenvuorossa kiinnostavin osa oli kollektiivinen kirjoittaminen - siinähän fantasia mahdollistaisi jonkin kollektiivisen hirviön löytämisen ja kuvailemisen, myyttien muokkaamisen yhteisvoimin.
Erityisempää näkökulmaa fantsuun toi tutkija Maria Ihosen esitelmä.
Hän puhui fantsun eettisestä puolesta, siitä miten kaunokirjallisuudesta
opitut metaforat ja löydetyt protyyppiset hahmot auttavat nuorta lukijaa
tulkitsemaan omaakin elämää - ehkäpä (mietin minä) sellaisinakin
tilanteina, joissa ei ole pelkästään uhrin asemassa.
Yleisöä oli paikalla yli 100 henkeä, mikä kertoo siitä kiinnostuksesta,
jota vanhemmat ja opettajat ainakin toivovat osoittavansa kasvattajina,
tai jota toivovat kakaroidensa osoittavan tällaisessa suopeassa ja
asiallisesti fantsua lähestyvässä ilmapiirissä. Näiden aikuisten
jästilukijoiden mielikuvia fantsusta voisi tällainen seminaari
hieman huojuttaakin, jollei sitten...
...jollei sitten seminaaria päätetä kivaan kevennykseen, jossa
fantasia on sitä millaisena nuorisofantsun lukijat siitä intoilevat.
Kirjavinkkaajien esiintyminen on tehokasta palvelua,
SILLOIN KUN yleisö koostuu yläaste- tai lukioikäisistä, mutta
osana tätä seminaaria heidän performanssinsa
muuttuu muotoon: "Hei fantsu on kliffaa harrastusta hei,
nyt kaikki harrastelemaan sitä mikä on jännää".TOSIN meillä muilla alustajilla esitelmämme 'avaavuus' ei ollut ehkä yhtään kummempi, sillä suuri lukijakunta on fantsun suhteen miltei yhtä epäluuloinen kuin scifin... mutta ihan varma onko tällaisesta seminaarista sittenkään yhtään mitään hyötyä kellekää muulle kuin järjestäjilleen, jotka pääsevät täyttämään institutionaalisen tehtävänsä...