[M.G. Soikkeli]

PÄIVÄ JONA ALIENISTI SAI KASVOT

** Raportti Irma Hirsjärven sf fandom -aiheisesta väitöksestä
** 14.3. 2009 JY:n Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa

 

'Harrastus' tavataan ymmärtää joksikin, joka täydentää 'varsinaista' elämää. Harrastaminen voi olla puoliammattimaista ja puoliksi vakavaa, illat ja viikonloput täyttävää virkistystoimintaa, mutta ynnä kaikki jotain mikä tapahtuu oikean elämän ohessa.

Useiden harrastajien kohdalla kyse on kuitenkin sellaisesta puuhastelusta, joka määrittää kaikkea muuta. Harrastus tarjoaa roimat ainekset itsetuntoon ja yhteydet ihmiskuntaan. Kaikilla maailman postimerkinkerääjillä on ryhmänä enemmän yhteistä kuin, sanotaanko, kaikilla suomalaisilla.

Harrastuksen osuus elämäntavassa näkyy niissä mielikuvissa, joita tiettyyn harrastajaryhmään tavataan liittää. Vaikka naapurista tai työkaverista ei muuten tunnistaisikaan sitä propellipäätä, joka on 13-vuotiaana hurahtanut Mars-kirjoihin, niin viimeistään ryhmänä voinee tunnistaa ketkä ovat muukalaisille omistautuneita maakalaisia... alienisteja...

Tarvitaan kuitenkin akateemista näkökulmaa ja monisilmäistä (tai peräti -lonkeroista) tutkijaa, jotta ryhmän erottaa paitsi yhteisistä julkaisuista myös käymistään konflikteista ja unohtamastaan historiasta.

Irma Hirsjärven väitöskirja on nyt ensimmäinen akateemisesti kattava ja taatusti harrastajakunnankin kiittämä tutkimus suomalaisesta scifi-fandomista. Otsikolla Faniuden siirtymiä väitöskirja tarkastettiin 14.3.2009 Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa - opponenttinaan Liisa Rantalaiho, vieläkin kauaskantoisempaa harrastajapolvea edustava scifisti, ja emeritaprofessori (TaY).

 

"Viekää minut tutkijanne luokse"

Ennalta oli esitetty arvailuja, miten nämä kaksi toisensa tuntevaa scifistiä mahtaisivat pystyä väittelemään aiheesta, joka on molemmille tuttu ja läheinen. Totta onkin, että Irma pääsi ehkä hieman helpommalla kuin keskimääräinen väittelijä.
Tämä ei kyllä johtunut niinkään väittelijöiden sukulaissieluisuudesta, vaan siitä, kuinka sanavalmis ja aihekentässään kasvanut väittelijä sattui olemaan. Liekö koskaan ennen opponentti hyväksynyt esimerkiksi sitä, että väittelijä selittää työnsä puutteita "mustalla aukolla" ja "avaruuden poimuttumisella"?
Täällä sekin nähtiin.

Faniuden tutkimisessa keskeisiä kysymyksiä ovat harrastajakunnan erottuminen valtakulttuurista ja muista harrastajaryhmistä, mutta tutkijan kannalta haastavaa on se, miten hän säilyttää objektiivisen etäisyyden aiheeseensa. Tästä taidosta opponentti sitten kiittelikin väittelijää, sopeutumisesta tutkimuksen aikana esiin nousseisiin uusiin kysymyksiin, näkökulman valppaasta laventamisesta, ja oman tutkijapaikan kriittisestä pohtimisesta. Kokonaisuutena hän kiitteli väitöskirjan olevan "monitasoinen, oivaltava, kriittinen" ja esittelevän fandom-historiaa myös kehitykseen kuuluvien katkosten osalta.

Hieman nuhteita väittelijä sai sen sijaan väitöskirjan rakenteellisesta hajanaisuudesta ja siitä, ettei kaikkia tutkimuksen aiheita ole selitetty yhtä perinpohjaisesti.
Esimerkiksi "identiteetin" ja "affektin" pohtiminen tämän tutkimuskentän kohdalla ovat tuottaneet runsaasti materiaalia (teemahaastatteluja), mutta käsitteitä ei ole - opponentin mukaan - väitöskirjassa pohjustettu riittävästi eikä uudelleenmietitty tuloksia vasten.
Jälkimmäisin tehtävähän on kuitenkin humanistisen tutkimuksen tärkeimpiä, jos kohta vaikeimpia vaiheita: miten käsitteet tarkentuvat oman tutkimuksen kannalta.

 

Hirsjärven mandala

Vaikka väitös kesti napakat kaksi tuntia, turhan paljon aikaa (omasta mielestäni) käytettiin sen pohtimiseen, mitä annettavaa on huononakin hyvällä analyysimallilla 'faniuden asteista': kuluttaja-fani-kultisti-entusiasti-pientuottaja. Tämän Abercombie-Longhurst -mallin tilalle Irma oli työnsä lopputulemassa esitellyt oman mallinsa, jonka opponentti ystävällisesti nimesi "Hirsjärven mandalaksi" (vrt. Johanna Sinisalon eräässä artikkelissa esittelemä genrekartta "Sinisalon mandala").
Mandalan rakenteelle ominaisesti uudessa mallissa fani nähdään yhtä aikaa monessa roolissa. Mitä tämä merkinnee käytännössä, jäi avoimeksi ainakin väitöstilaisuudessa.

Väitöstä oli kuuntelemassa täysi salillinen yleisöä, jossa fandomkin oli edustettuna kaikkialta Etelä- Suomesta. Karonkassa väittelijä sai vielä kansainvälistäkin tunnustusta: tilaisuuteen saapui onnittelusähke kirjailija Ursula Le Guinilta!

Koska Le Guinin arvo fandomissa on samaa luokkaa kuin paavilla katolisille, sähkeen antama... eh, affekti... sai meidät kaikki hetkeksi tajuamaan missä olimme osallisia. Jos siis tästä päivästä ja Irmasta kirjoitettaisiin spefi-tarina, niin se olisikin varmaankin nimeltään Päivä Jona Alienisti Sai Kasvot.

 

Katso myös Soikkelin arvostelu väitöskirjasta.

VerkonAatos