[M.G. Soikkeli]

KUUBAN VIERAS KYLMÄSSÄ MAASSA

** Kuubalaisen sf-kirjailija Bruno Henríquezin
** vierailu Tampereella 29.11.2007

 

Fyysikko Bruno on pitkän linjan kuubalainen scifisti

Marraskuun lopuksi saimme Tampereelle yllättäviä vieraita. Kuubalainen fyysikko Bruno Henríquez Pérez tuli Suomeen ympäristöprojektin merkeissä, mutta ilmoitti hyvissä ajoin haluavansa tavata suomalaisia scifi-kirjailijoita niin Turussa kuin Tampereellakin. Avaruus- ja ympäristöfysiikan lisäksi Bruno on nimittäin pitkän linjan kuubalainen scifi-kirjailija.

Bruno osoittautui erinomaisen jännittäväksi ja kiinnostavaksi hahmoksi. Hän oli pieni tummapartainen ukkeli, joka puhui taukoamatta, mutta oli kiinnostunut myös tapaamiensa ihmisten taustoista. Ainoastaan pakkanen ärsytti eläkeikää lähentelevää Brunoa. Ulos meneminen tuntui "shokilta", vaikka kokemusta kylmistä leveysasteista Brunolla oli niiltä ajoilta, kun hän oli vieraillut Neuvostoliiton avaruusohjelmassa.

Bruno Henríquez Pérezin virallinen titteli on "investigador auxiliar", minkä lisäksi hänellä on sekä akateeminen että taiteilijahistoria yli neljänkymmenen vuoden ajalta. Nuorena Bruno oli halunnut opiskella fysiikkaa ja vierailla alan konferensseissa voidakseen kirjoittaa scifiä ja tutustuakseen eri puolilla maailmaa alan kirjoittajiin. Jo vuonna 1965 hän oli ollut mukana perustamassa sf-kirjoittajien järjestöä "Kolmas säätiö", joka nimellään tietenkin kunnioitti Asimovin Säätiö-kirjoja. Tätä nykyä 11-miljoonaisen kansan keskuudessa on kuutisenkymmentä sf-kirjailijaa!

 

Con Quantanamossa

Yllättävää kuubalaisessa fandomissa ovat kirjallisuuden ja (joidenkin) kirjailijoiden hyvät välit USA:n sf-skeneen. Bruno kertoi tuntevansa Locus-lehden väkeä ja amerikkalaisia eturivin kirjailijoita, kuten Robert Silverbergin, Lisa Goldsteinin ja äskettäin edesmenneen Poul Andersonin. Emme kehdanneet kysellä tarkemmin millaista poliittista sensuuria kuubalaiset kirjailijat joutuvat sietämään, mutta rajoitukset tulivat esille epäsuorastikin. Bruno esimerkiksi kertoi, miten hänen tekstinsä putosi kirjoituskilpailussa palkinnoilta, koska se ei ollut tarpeeksi opettavainen.

Kuubassa scifin julkaiseminen ei ole vieläkään helppoa, joten lukijoita ja kavereita on etsittävä naapurista. Tiiviit yhteydet Meksikoon ja Argentiinaan ovat auttaneet kuubalaisia scifistejä, etenkin taloudellisesti. Oman maan sisällä scifin julkaisuehdot vaikuttivat olevan samanlaiset kuin Suomessa 1950-luvulla eli helpoiten saa julkaistuksi luonnontiedettä ja teknologiaa esittelevää fiktiota.

Lisäksi Kuuban kaltaisesta diktatuurista voi olla, paradoksaalisesti, etuakin luovalle ihmiselle. Esimerkiksi kulttuuriministeriön alaisuudessa on toiminut nuorille tarkoitettu kirjoittajakoulutus, jonka vetäjä ei, Brunon mukaan, lainkaan välittänyt scifin kaltaisesta kirjallisuudesta ennen kuin oppilaiden kiinnostus pakotti hänet opettamaan sitäkin.

1950-70 -luvut olivat kuubalaiselle scifille kokeilun aikakautta. Bruno muistutti, että kansan etnisestä kirjosta huolimatta kaikki kuubalaiset ovat emigranttien jälkeläisiä, joten oma kirjallisuuskin koostuu erilaisista lainoista. Keskeisimmäksi vaikuttajaksi hän nimesi Oscar Hurtado -nimisen, nyt jo kuolleen spefi-kirjailijan.
Kuubalaista scifiä esittelevältä verkkosivulta voi tarkentaa Brunon esittämiä tietoja: ensimmäinen huippukausi koettiin 1964-73, toinen 1978-89, ja kolmas on meneillää (1999-). Kunkin intensiivisen jakson ovat pysäyttäneet poliittiset mullistukset. (Tästä lisää kts. Daniel W. Koonin sivusto: http://it.stlawu.edu/~koon/cuba/CFCubana/CubanSF.html

Sosialististen maiden yhteistyö edisti vielä 80-luvulla kuubalaisten tiedemiesten ja kirjailijoiden yhteyksiä Eurooppaan. Vuonna 1986 Bruno oli vieraillut unkarilaisessa ilmailualan konferenssissa ja päässyt siten myös paikalliseen coniin. Tiedemiehenä luodut yhteydet ovat pitäneet hänet edelleen kontaktissa eri puolille maailmaa. Suomessa käynti oli osa laajempaa Euroopan kierrosta.

1980-luvulla syntyivät Kuubassakin sf-aiheiset kirjoituskilpailut. Vuonna 1989 järjestettiin ensimmäinen kansallinen konventti: paikkana oli Quantanamo, se sama kaupunki, jonka nimi tunnetaan nykyään ihan muista syistä. Kuubalaiset conit kuulostivat ihan samanlaisilta kuin mitä ne ovat muuallakin maailmassa, tosin sillä erotuksella, että niissä järjestetään keskusteluja pseudotieteen ja tieteen rajatapauksista, esimerkiksi ufoista.

 

Kuuba 2000-luvulla

1990-luku oli hiljaista aikaa kuubalaisessa kulttuurielämässä, koska Neuvostoliiton ja sitä mukaa sosialistisen maailman hajoaminen oli johtanut taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin. Vasta 2000-luvulla tilanne on nopeasti toipumassa ja Bruno vetää jopa sf-aiheista tv-ohjelmaa.

Brunon esitellessä omia tekstejään kävi ilmi, että scifiin suhtaudutaan latinalais-amerikkalaisessa skenessä lajirajoista riitelemättä. Esimerkiksi kyberpunk, joka on angloamerikkalaisessa maailmassa jotakuinkin kuollut alalaji, kuuluu olevan edelleen voimissaan etelä- ja keskiamerikkalaisessa kirjallisuudessa. Bruno itse on kirjoittanut tarinoita, joita voisi pitää myyttisinä tai fantasioina, mutta hän kertoi iloitsevansa myös pseudotieteiden käsittelystä. "Maagisen realismin" sijaan hän suosi käsitettä "wonderful real".

Omassa tv-ohjelmassaan Bruno kertoi esittelevänsä scifin varhaisia ja uusia klassikkofilmejä: hän voi näyttää kanavalla peräjälkeen elokuvat kuten "Forbidden Planet" ja "Dark City". Kiinnostava olisi ollut tietää, miten kuubalaiset moisia filmejä tulkitsevat poliittiseen ahdinkoonsa nähden, mutta jäipä sekin kysymättä. Englantia Bruno puhui kohtuullisesti, mutta rajansa sekin loi.

Ohjelmansa vuoksi Bruno oli kiinnostunut suomalaisesta scifi- tuotannosta ja jotenkin saanut tietää jopa "In the Pirkinning" - elokuvasta. Lahjoitimme hänelle englanninkielisiä versioita suomalaisista sf-lehdistä ja Bruno toivoi muutenkin yhteyksien pitämistä Kuuban suuntaan. Joku helsinkiläinen professori oli jo lupaillut suomentavansa kokoelman ("Tomua tuulessa") kuubalaista scifiä.

Kuubalaisen vieraan tapaamisen järjesti Tampereelle Suomen tieteiskirjoittajat, mutta paikalla meitä oli vain kolme järjestön edustajaa. Ilmeisesti ulkomaiset scifistit eivät kiinnostu suomalaista harrastajaväkeä, etenkään jos he eivät ole anglo- amerikkalaisia tähtivieraita?

Tosin samana päivänä (29.11.) Brunon pistäytymisen kanssa esiintyi Tampereella, aivan sattumalta, myös yhdysvaltalainen sf- vieras, David Ferro. Hänen akateemista luentoaan oli kuulemassa, yliopistoväen lisäksi, kaksi meitä sf-harrastajia. Alkoi tuntua siltä, että Suomi on eristyneempi maailman fandompiireistä kuin Kuuba.

 

---

Raportti on kirjoitettu alunperin Finnzine 4/07 -lehteä varten