[M.G. Soikkeli]
VUOTOS-SOUTU 2000
Vetisen kesän jymyuutinen oli Vaasan hallinto-oikeuden päätös kieltää lupa Vuotos-altaan rakentamiselle. Näin 30 vuotta jatkunut oikeuskiista, jo kertaalleen hallituksen kieltämä hanke, sai viimeinkin juridisen loppulauseen; ei viimeisen mutta kenties ratkaisevimman.
Hallinto-oikeuden päätös tehtiin vain kaksi päivää ennen tämän kesän Vuotos-soutua (16.-17.6.), järjestyksessä kymmenettä ja sikälikin pieneksi juhlaksi kelpaavaa tapahtumaa. Neljänkymmenen kilometrin yhteissoudulla osoitetaan hiljaisesti mutta näyttävästi mieltä Kemijoki-yhtiön patosuunnitelmia vastaan.
Tämän kesän soudussa tunnelma ei silti ollut shamppanjankupliva, vaikkei myöskään niin surunsekoitteinen kuin kahtena viime vuonna, siis sen ilon ohessa että "jokin vain virtaa", kuten jossain juhlapuheessa todettiin. Niin pitkään on Vuotos-hanke tehnyt epävarmaksi paikallisten ihmisten elämää, rakentaen myös epäsopua Kemijärven, Pelkosenniemen, ja Savukosken sekä niiden väliseutujen asukkaille, ettei mikään oikeudenpäätös sitä historiaa noin vain riemuvuodeksi muuta.
Tänä vuonna taivas sentään suosi vapaata virtaa, sää oli uskomaton,
aurinko porotti, pääskyset kiertelivät veden yllä ja hyttysiä ei
ollut juuri enempää kuin eteläisen Suomen korkeudella.
Soutajia oli tällä kertaa ehkä 70-80, ilmeisesti vähemmän
kuin edellisenä vuonna, puolet etelän tuomia ja puolet
pohjoisen väkeä. Osansa veneiden vauhtiin antoi
yksi ministeri ja yksi ex-ministeri, sekä europarlamentaarikko
ja pari Arkadianmäen aallotarta.
Mielenosoituksen lisäksi hyvä syy lähteä pohjoiseen soutuun on kuulla
paikan päällä tuoreimmat tiedot siitä, mitä Vuotos-hankkeelle voi tapahtua
seuraavaksi ja mitä kaikkea on kuluneen oikeusvuoden aikana
tapahtunut.
Eri ihmisten (juristi-insinööri-biologi -akselilla Vuotos- liikkeessä mukana olleiden) puheista kävi ilmi kahden soutupäivän aikana, että 99 % todennäköisyydellä Vuotosallashanke on nyt uppoamassa, siitä huolimatta että yhtä todennäköisesti Kemijoki-yhtiö valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Edellisen perjantain (15.6.) Hesarissa Antero Mukka totesi olennaisen tiiviistäen, kuinka Kemijoki-yhtiön on nyt pakko käsittää ettemme elä enää kekkoslaisella aikakaudella jolloin valtionyhtiöt saattoivat tehdä mitä tahansa. Tv-uutisissahan yhtiön edustaja itki ostomaihin menetettyä 250 miljoonaa markkaa, miten sellainen sijoitus voidaan noin vain dumpata. Vapaa Vuotos -liikkeen edustajat taas muistelivat, miten yhtiö hankkeeseen ryhtyessään kuitenkin ilmoitti selvästi, että se "_ottaa riskin_" alkaessaan ostaa maita ilman täyttä varmuutta altaan tulevaisuudesta.
Itkuvirren sijaan tulisikin kysyä, mitä pitäisi tehdä niin törpöille yhtiömiehille, jotka tuhlaavat 250 miljoonaa markkaa näin epävarmalle pohjalle suunniteltuun hankkeeseen?
No, poliitikkojen puheet paikan päällä olivat toiveikkaita sen suhteen, että matkailulla korvattaisiin rahan tuloa pohjoiseen ja matkailua taas edistäisi muun muassa lohiportaiden rakentaminen alempiin patoihin. Hmm? Tähän asti ne joilla olisi ollut sananvaltaa Kemijoen kalastusmahdollisuuksien suhteen ovat olleet hiljaa, kun kaikki kalastusta koskevat suunnitelmat on koplattu Vuotos-hankkeeseen.
Ja monessa juhlapuheessa esitettiin myös itsekritiikkiä pohjoisen kuntia kohtaan: usein on keskitytty korvausten hakemiseen eikä kehittämismarkkojen anomiseen.
Itseäni kiinnosti erityisesti se, miten paikallislehdistö on pohjoisessa hanketta käsitellyt, eikä siinä nyt liene kellekään mitään yllättävää miten Kemijoki-yhtiötä on paapottu. Vaikuttavinta ovat paikallisten ihmisten kertomukset siitä, millainen mahti Kemijoki-yhtiö on pohjoisessa ollut, miten peruskoulusta alkaen yhtiö sponssaa tapahtumia ja ilahduttaa eläkeläisiä jne.
Sekä Vuotos-kiistan että Ounasjoen uhkakuvien vaiheista saisi opettavaisen kirjan siitä, miten politiikka ja talous lyövät kättä. Näyttääkin siltä, että juristeilla on yhä suurempi rooli paljastaa niitä porsaanreikiä, joita yhtiöt yrittävät käyttää, ja porata lakipykäliin. Esimerkiksi "joen" ja "joen vesistön" suojelulla on valtava ero sen kannalta, mitä yhtiö päästetään tekemään sivujoille.
Aina ei pykälientuntemuskaan auta, sillä esimerkiksi valitukseen Kemijoki-yhtiön aikaasaamista raiskioista (kun vesioikeuden antama "hoitotöiden" lupa olisi sallinut vain sellaisen metsänkaadon että luonto on paikalla "entisöitävissä") korkein hallinto-oikeus antoi kielteisen päätöksen ilman perusteluja. Ja juuri tämän päätöksen vuoksi sietää olla tarkkana, miten korkein hallinto-oikeus ottaa nyt kantaa Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen, jahka Kemijoki-yhtiö tekee siitä valituksen. Tosin valituksen hyväksyminen, kertoivat poliitikot ja juristi, olisi erittäin vaikeaa kho:lle, koska Vaasan hallinto-oikeuden päätös on vesitiiviisti muotoiltu, siis Suomen lakipykälien antamin perustein!
Kemijoki-yhtiö tuntuu toimivan edelleen jättiläisen
sokeudella.
Kemijoki-yhtiö oli esimerkiksi ehdottanut,
että Vuotos-alueen harvinainen linnusto voitaisiin
siirtää tietylle lähistöllä olevalle kosteikolle,
joka on ympäristönä samanlainen. Mene tiedä, ketkä
moisen muuton olisivat tulleet suorittamaan, mutta
kannanotto kertoo siitäkin, miten ekologinen arvo
on yhtiön kannalta tällaisia erikseen saksittuja
asioita: linnut viedään tuonne ja kaloista jää tällainen
osa, ympäristökuormitus hoituu vuosien kierrossa, ja
kun vielä tuodaan etelästä tarpeeksi työvoimaa paikalle,
niin voidaan sanoa että Lapin köyhyys on
ratkaistu vuosiksi eteenpäin näyttävällä tavalla.
No, tosiasia on, että tunnelmat pohjoisessa eivät ole yhtä valoisat kuin Kehä III:n sisäpuolella. Bussissa Rovaniemeltä Kemijärvelle kuuntelin vanhojen naisten juttelevan kuskille kaupungin tilasta, mikä kaikki on lopettanut tai lopettamassa toimintansa, ja sitten kun se kännykänosia valmistava firma lopettaa, niin voikin kunnanjohtaja sammutella viimeisenä valot. Joo, pelkkiä vanhojen naisten juttuja, mutta kertovatpa nekin jotain pohjoisen tunnelmista.
Yövyin Kemijärvellä camping-alueen saunassa,
missä äärimmäisen sydämellinen aluevahti majoitti
lauteille, kun naapurin mökkikylässä olivat
tehneet turistille oharin. Aamulla heräillessä
tuumin että kyllähän näin muukalaisystävällinen
paikkakunta pysyy kartalla - mutta sitten
näin valtavat banderollit joissa mainostettiin
Kemijärveä, "Euroopan moottorikelkkailun pääkaupunkia".
Uhhuh.
Saapa nähdä miten pian kunnanisät kuulevat Kemijoki-yhtiön ryskeen, ja alkavat nähdä itua muussakin kuin eurodollareissa.
LISÄÄ TIETOA:
Raportti vuoden 2000 soudusta