Runominä

[M.G. Soikkeli]

AJOBLUESTEORIA

Tässä leikissä sinä olet neukku
ja minä sun vihreä peukku:
tahdon vakkana kanteeseesi,
tahdon juurtua lanteeseesi,
tahdon kaikki ne männikkökerrat
kuin Suomen päistikkaherrat.

Liepuska, liepuska, maalaisliittoon
vanhanen nuortuu naapurin siittoon,
liepuska, liepuska, liennytysblues:
suojasään aika ja puuterisuus'.

En evakkodialektiikkaan
minä mielly, näytelmäspiikkaa.
Ei Moskova mahdu kaaliin
jos Pietari antaa jo saaliin,
ei Siperjan opintoryhmä
tee minusta jumalantyhmää.

Liepuska, liepuska, Aunukseen
päättäjät päätyvät kauhukseen.
Liepuska, liepuska, eroan niistä,
jotka sun selkäsi selluksi riistää.

Muut vaikka pettää, lupaa ja leiskaa,
minä en edusta revanssireiskaa;
anna mun olla samoajavaaris',
anna mun olla ilopoikabaaris',
anna mun olla ekosyyveikka,
tukkilaistyttöjen ajopuukeikka.

Liepuska, liepuska, kännykkäaikaa
tahtovat toiset, minä vaan kaipaan:
liepuska, liepuska, liennytysblues,
suojasään aika ja puuterisuus'.

Tästä Bittein Saarille