================================================= Lyhyesti: "Kuudes päivä" on vimpainkeskeinen scifi-leffa, jossa pelotellaan identiteetin kloo- nattavuudella. Juoni kurvaa mutkat tutusti, onhan se klooni "Total Recall'ista". Arttu-möykky-vaara. ================================================= Hollywoodissa on aina rakastettu kaksoisolento- tarinoita, koska ne vievät huomion siitä, että elokuvatkin ovat kopioita toisistaan, saattavat suoda katsojalle jopa iloa tunnistettavuudesta: katselen elokuvaa sekä ensimmäistä että toista kertaa. Tietysti kloonauksen keksiminen oli markkinavoimien väistämätön seuraus eikä pelkästään elokuvateollisuuden paineista syntynyt replikaattori, mutta kun kloonaus tulee elokuvan aiheeksi, se juonitetaan kaavamaisimmillaan niin kuin aiemmatkin kaksoisolentoleffat; jännäri helppoon kafkalaiseen sävyyn ja komedia tuplauunon tilannekomiikalla, kuten "Multiplicity"-filkassa (1996). Ja sattumoisin juuri samana iltana, kun tätä filkkaa katselin, tuli telkasta "Päiväni murmelina" (1993), kloonileffa ilman kloonitekniikkaa (ja muuten saman ohjaajan kuin tuo "Minusta on moneksi"). Niinpä sitten "Kuudes päivä" -leffakin (2000) tallaa aika kaukana laboratorioista, tavanomaisen "kaikki jahtaa päähenkilöä paitsi sattumalta tavattu nainen" -juonen polkuja. Arnold Schwarzeneggerin esittämä lentäjä joutuu kaikkivoipaisen kloonifirman uhriksi ja alkaa pyssy kädessä palauttaa identiteettiään. Poliittisesti juurevaa sanomaa ei ylipäänsäkään julisteta, sillä kloonaus käsitetään tässä leffassa tieteisfantasian tapaan eli elävän ihmisen täydelliseksi kopioksi, joten se on pelkästään paha paha paha. Leffan genretuottamisen kannalta kloonaus tuo mahdollisuuden käsittää ihmiset vieläkin paperisempina kuin toimintaleffoissa yleensä: pahiksia voidaan nirhata kuin ötököitä, koska hehän heräävät aina uudestaan henkiin; tappamisen maailma on kuin leikki, jota voi paheksua mutta jonka ehdoillakin voi toimia. Aktioveteraanin, Roger Spottiswooden ohjauksena "Kuudes päivä" -elokuvaa voisikin sanoa ennemmin toimintafantasiaksi kuin scifi-leffaksi, etenkin jos sitä vertaa kopionsa kohteeseen, "Total Recall" -filmiin (1990). No, leffassa on silti ennätysmäärä scifistisiä ideoita, osa ihan huvittavia ("Microsoft haluaa ostaa osavaltion"), osa X-files -kuvastosta poimittua hömppää kuten kelluvat aikuissikiöt, kaikki joka tapauksessa yhtenäisesti tämän leffan dystopiaan sopivia... "Kuudes päivä" on siis scifi-leffaksi vähintäänkin tyydyttävä, vaikka ylipäänsä elokuvaksi se on ilmeikäs ja vetävä vain nopeissa kaupunkikuvaa viipaloivissa leikkauksissaan: kyllä, yöllä kaupunki on vain negatiivi kaikista edellisten kaupunkien öistä. Kirkkaan-sininen kuvasävy suo erityistä uskottavuutta tieteisfantasian taustaksi ja vimpainten kirjo huvittaa. Jollain rahatempulla filmiin on saatu vakavahenkisiä, ammattimaisia näyttelijöitä. Michael Rapaport esittää lupsakan hönttiä lentäjäkaveria ja Michael Hooker on pieneen apulaisrooliin kovetettu pahis; Robert Duvall saa ulkoiluttaa surullisia kasvojaan pimeän rajamaille eksyneenä tiedemiehenä ja huitoo kuin olisi yhä apostoli-filmissään (1997). Masentavin möykky toimintaleffassa on aina näyttelijä, joka on ollut tuottamassa esitystään, etenkin kohtauksissa jossa Ison Artun kokoinen kasa lihaa väistää sulavasti laserpyssyä. Ja kun kaksi Arttua huokaisee "cool" stereoskooppisesti, vaihtaisi trillerin tähdeksi ennemmin vaikka tusinan Michael Keatoneita. Leffaan on jopa ladattu liuta viitteitä muihin scifi-filmeihin, ikään kuin elokuva sellaisella tempulla ja Ison Artun runsaalla läsnäololla lunastaisi jonkin statuksen. Kopioidut yhtymäkohdat "Total Recall" - filmiin jäivät sentään vähäisiksi. Teattereissa "Kuudes päivä" oli kaikkea muuta kuin menestys, mutta videolta se kannattaa katsoa, antaahan se rutkasti kehityskelpoisia ideoita kloonauksesta ja sen symbolivoimasta verrattuna lemmikkeihin, nukkeihin ja parisuhteen tuottamiin kuvitelmiin rakastetun ainutkertaisuudesta. Rohkeammin fantasioivalla ohjauksella ja vakavammalla päänäyttelijällä tämä filkka olisi voinut olla hyvä vastine "Strange days" -elokuvan (1995) kuvitelmalle ihmismuistin totaliteetista Tai sitten olisi voitu mennä edes komedian suuntaan, onhan Iso Arttu tyypiltään paavolipposmainen suuri vauva, jolla on yksi ilme, paljon hymyjä ja jäykkä puheenparsi - silkkaa kloonikamaa. Aborttifobisessa yhteiskunnassa tehdyksi leffaksi "Kuudes päivä" kyllä rellestää yllättävästi jättisikiöiden kanssa. -- M.G. Soikkeli Videolta 9.7.2001 Soikkelin elokuva-arkisto