Aavesoturi
==========

Jos Peking Opera Bluesin tyyli tuntui väsyttävältä,
koska siinä yhtä aikaa siloiteltiin ja sekoitettiin
tarinan kuljettamista, eikä se ollutkaan niin eri-
lainen kuin mainostettu - niin Aavesoturi on yhä suosi-
teltavampi jo-kaiken-nähneelle -elokuvankuluttajalle.
Aavesoturi on tiukemmin kiinni jossain kulttuurien
lankavyyhdissä, kiinalaisen ja länsimaisen kuvankäytön
synteesissä, makeutettuna made in hong kong -muovilla,
joka lupaa ettei katsojan tarvitse vääntyillä tuolil-
laan montaa kertaa etsiäkseen parempaa asentoa leffan
sisäistämiseksi. Aavesoturissa on hieman samaa lumousta
kuin ensi kertaa nähdyllä "Kadonneen aarteen metsäs-
täjillä": elokuvassa _kaikki_ on mahdollista.

Tsui Hark antaa tarinan syöksyillä olennaisiin kohtiin,
välikkeet kuitataan millä tahansa aasinsillalla, ohjaaja
seuraa filmiään katsojan tasolla, keskittää intensi-
teetin niihin kohtiin joissa pulssi muutenkin kohoaisi
sisällön kannalta.

Huvittavaa kyllä, meillä suuren soturikansan maassa
filkka ei sellaisenaan riittäisi myymään suurelle
yleisölle vauhtiaan ilman rajua (?) otsikkoa.
Eli kun filkan alkuperäinen kiinalainen nimi tar-
koittaa "aavekaunotarta" ja englanniksi sen on
neutraalisti ilmoitettu olevan "chinese ghost story",
ruotsiksi "Demonernas våld" - niin suomeksi nimessä
pitää olla veren makua, aave_soturia_.

--
mg soikkeli


Soikkelin elokuva-arkisto