Aavesoturi ========== Jos Peking Opera Bluesin tyyli tuntui väsyttävältä, koska siinä yhtä aikaa siloiteltiin ja sekoitettiin tarinan kuljettamista, eikä se ollutkaan niin eri- lainen kuin mainostettu - niin Aavesoturi on yhä suosi- teltavampi jo-kaiken-nähneelle -elokuvankuluttajalle. Aavesoturi on tiukemmin kiinni jossain kulttuurien lankavyyhdissä, kiinalaisen ja länsimaisen kuvankäytön synteesissä, makeutettuna made in hong kong -muovilla, joka lupaa ettei katsojan tarvitse vääntyillä tuolil- laan montaa kertaa etsiäkseen parempaa asentoa leffan sisäistämiseksi. Aavesoturissa on hieman samaa lumousta kuin ensi kertaa nähdyllä "Kadonneen aarteen metsäs- täjillä": elokuvassa _kaikki_ on mahdollista. Tsui Hark antaa tarinan syöksyillä olennaisiin kohtiin, välikkeet kuitataan millä tahansa aasinsillalla, ohjaaja seuraa filmiään katsojan tasolla, keskittää intensi- teetin niihin kohtiin joissa pulssi muutenkin kohoaisi sisällön kannalta. Huvittavaa kyllä, meillä suuren soturikansan maassa filkka ei sellaisenaan riittäisi myymään suurelle yleisölle vauhtiaan ilman rajua (?) otsikkoa. Eli kun filkan alkuperäinen kiinalainen nimi tar- koittaa "aavekaunotarta" ja englanniksi sen on neutraalisti ilmoitettu olevan "chinese ghost story", ruotsiksi "Demonernas våld" - niin suomeksi nimessä pitää olla veren makua, aave_soturia_. -- mg soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto