Aladdin ======= Tilastojen mukaan aikuinen ihminen valehtelee _keskimäärin_ 13 kertaa viikossa. Ehkä joulun suurin lohtu mielelle on, kuinka silloin kaikki valehtelevat niin avoimesti kaikille, että vuoden aikana kertyneet about 676 valhetta tuntuvat olevan luonteva osa yleistä puhetapaa. Valhesanojen lisäksi tarvinnemme toimiva valhekuvia, joulun "sanomaa" tolkuttavia. Pienet mukavat fantasiafilkat ovat helpointa valhekielikuvaston nautintaa. Mutta "Aladdin" oli lisäksi tämän vuoden elokuvista suurin yllätys: niin nautittavaa kuvien vyörytystä, suorastaan visuaalisuuden evankeliumi, animismin postmoderni voitto selluloidin jähmeydestä! "Hiidenpadan" jälkeen vain "Pieni merenneito" on jollain tavoin säväyttänyt, "Kaunotar ja hirviökin" oli vain pitkä sarjakuvallinen kabaree. Mutta "Aladdin" vie kyllä kaikki pisteet himaan. Siinä ei ole mitään erityisen ihmeellistä kuvien käytön sujuvuudessa, mutta kuitenkin se rakentaa sellaisella kyydillä eteen oman visuaalisen maailmansa, tenholla johon verrattuna "Jurassic Parkin" efektit ovat kömpelöä silmäpeliä katsojan kanssa. Animaatioleffassa elokuva on omim- millaan, silloin kun se toimii, että jokainen visuaa- linen yksityiskohta palvelee sekä miljöön rakentamista että kertomuksen lennättämistä sen lävitse. Mielen- kiintoista kyllä, olin näkevinäni "Aladdinissa" melkoi- sesti rekvisiittaa lainatuksi aiemmista Disney-leffoista. Tekeekö Disney maailmalleen sulkeumaa, jossa vanhat piirretyt ovat fantasiagenren klassismia, ja kun ne yhdistetään viittauksiin nykypäivään (lähinnä lampunhengen kautta, mutta toki alussa vierailee myös Saddam Husseinin näköinen paha arabi) rakennetaan Disney-kuvastosta elämän mittainen avoin kertomus kokoperhekokemukseksi? Että Disney on pian kaikkea kaikille, eikä seksiä ja väkivaltaa tarvitse piilottaa symboleihin ja liioiteltujen hahmojen liioiteltuihin eleisiin? Jo "Aladdin" on eroottisempi kuin aiemmat Disney-piirretyt yhteensä, mukaanlukien mm. välähdys s/m-pornoa (Jasmine raudoissa punaisissa bikineissä), surrealistisiksi paisutetut minareettipenikset, pitkät penetraatio- kamerasyöksyt täpärästi toisiaan tavoittelevien kuvan ääri- rajojen välistä. Eihän se eroottinen toimi sillä tavoin kuin leffojen erotiikka kauneimmillaan eli parhaimmillaan voi, eli kiihottavasti, vaan ainoastaan tarkkailevaa kylmää katsetta ruokkivasti, fetissiriemun täyttämistä. Totta kyllä, Disney-kertomuksissa on aina myös hienoja oivalluksia vanhojen tuttujen legendahahmojen psyykeestä; yllättävin oli Disneyn Sherlock Holmesissa, käsiteltäessä Holmes-hiiren suhtautumista äitinsä menettäneeseen orpotyttöön. "Aladdinissa" viehättävät päähenkilöiden toteemiel(ä)imet, heidän tukahdutetun puolensa allegorinen kuva. Ilkeällä visiirillä on papukaija, ikäänkuin hänen vaimonsa, mutta käytännössä papukaija edustaa sitä puolta visiiristä, mitä hän pelkää: kontrollin menetystä, samalla papukaijan törmäily paljastaa isäntänsä levottoman kiihkon, jolla ei ole mitään muuta motivaatiota ja pohjaa kuin vahingoit- taa muita ja pyrkiä totaaliseen kontrolliin maailmasta ja siten itsestä. Jep, pahan isähahmon merkkinä hänellä on myös pitkä kobrasauvafallos kädessä. Aladdinilla on marakatti, allegoria narsismille, jonka poika on itsestään tukahduttanut. Tietysti apina on myös perinteinen sidekick-hahmo sankarin rinnalla, käytännöllinen ja aistillisesti suuntautunut niissä tapauksissa kun sankari itse tapaa toimia idealistisesti ja sentimentaalisesti. Kaunein valinta on Jasminen toteemiel(ä)in, valtava lämmin tiikeri, joka edustaa koko mahta- vaa tukahdutettua seksuaalisuutta. Samainen kissapedon hahmo on se patsas mistä käsin "aarretta" lähdetään etsimään. "Aladdin"-sadun kertomuksen voisi tulkita sujuvasti ännänneksi sankaritaruksi feminiinin elämämysteerin etsinnästä. Tällaisessa hollywoodrepressiokoneiston läpi tulleessa tarinassa se on silti vain häivähdys animaatiohahmojen vahvimman sukupuolisen draivin rinnalla, anaalisen onttouden. Yksi pieni myönnytys sukupuoli- suuden representaatiolle ei sitä pelasta: Disney-naarailla on nyt navat. Miehillä ei vieläkään. ..spoileri eessä.. Minusta se on mainio ratkaisu, että apina katoaa sankarin rinnalta siinä loppuvaiheessa kun sankari on saanut naisensa. Hän ei ole ainoastaan tukahduttanut tai kieltänyt narsismiaan, vaan hän on (fantasiaan kuuluvasti) totaalisesti siitä vapautunut totaalisen kohderakkauden kautta. -- mg" sisko ei päässyt pyrotekniikalle töihin" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto