=============================================================== Lyhyesti: "Alien - ylösnousemus" on hienoinen pettymys hienon scifi-trilogian jatkeena. Filkan kammiotunnelma on uskollinen aiemmille Alien-filmeille, ennen kaikkea Gigerin painajaisille, mutta tarina on ontto ja henkilöt hätäisiä. Splattervaara! =============================================================== Avaruus on pateettinen paikka. Avaruudelle ominainen tarina kuuluisi "Kaasuatomi säntäili kuutiosentissä" ja sen pituinen se. Tarinoiden tiivistämiselle avaruuden äärettömyys on kuitenkin mainio ympäristö, sillä tyhjyyden keskelle suljettu tapahtumapaikka on tiheätunnelmainen ympäristö, jossa jokainen yksityiskohta nousee merkitseväksi. Avaruuden tarinat ovat tinatölkkikamaa, tiiviisti purkitettuja. Kun purkkiin laitetaan ryhmä ihmisiä ja yksi hirviö, saadaan parhaimmillaan herkullinen sekoitus hirvittäviä tapahtumia, joissa ihmisten keskinäiset suhteet ratkaistaan ravinto- ja pelastusketjussa. Tällainen purkitettu tarina on perinteisesti sijoitettu kummituslinnaan tai vaikkapa autiolle saarelle, mutta avaruudessa ympäristön ehdoton tiiviys vie pöpö purkissa -tarinan uuteen sfääriin. Ridley Scottin elokuva "Alien" (1979) merkitsi pöpö purkissa -konseptin ensimmäistä täydellisesti onnistunutta toteutusta ja kokonaisen scifi-alalajin kehitystä; ei pelkästään elokuviksi, vaan myös lauta- ja tietokonepeleiksi. Sitä seuranneet jatko-osat muotoilivat asetelmaa onnistuneesti hieman uusiin suuntiin, Cameronin "Aliens" (1986) postvietnammachoelokuvien ja Fincherin "Alien 3" vankiladystopian saralle. Lieköhän koko sana "alien" jo vahvistettu 20th Century Foxin tuotemerkiksi? Kerrontamuodoiltaan hajanaisen mutta tunnelmaltaan yhtenäisen trilogian jatkeeksi on hyvin vaikeaa kehitellä jatkoa. Ilman Sigourney Weaverin vahvaa panosta sekä näyttelijänä että tuottajana se olisi aivan mahdotontakin. Naiset ovat edelleen "Alien - ylösnousemus "-elokuvan temaattinen keskipiste, vaikka tarinan toiminnalliset osat esittävät toinen toistaan rumempia jätkiä rytistelemässä ja rehvastelemassa synkissä käytävissä isoine pyssyineen. Uusimman "Alienin" naisnäkökulma on sisällöllisesti onnistunut edelleenkehitelmä trilogiasta, etenkin painokkaassa kritiikissään kloonausteknologiaa vastaan. Muuten pöpö purkissa -asetelma on jotenkin yksiviivaisempi, tylympi ja tylsempi kuin aiemmissa Alien-elokuvissa. Tarinaan syöksytään niistä kaikille katsojille tutuista lähtökohdista, että pieninkin limatahra avaruusaluksen lattiassa tietää tuomiota kaikille eläville olioille. Nopea johdatus tapahtumiin on sinänsä kunniaksi alien-filkalle, mutta tätä 'tuomittuina olemisen ehdottomuutta' toistellaan tällä kertaa liikaa repliikeissä - sen sijaan että toivoton kamppailu täydellistä saalistajaa vastaan toisi itsessään ilmi miten demonisten voimien kanssa ollaan tekemisissä. Tämän putkimaisen yksitoikkoisesti hahmojaan juoksuttavan tarinan loppupäässä pilkottaa kyllä sinertävää valoa, mutta lopetuksenkin "seesteisyydestä" ja onnistuneisuudesta voi olla hyvin montaa mieltä - itse olin siihenkin pettynyt. Pöpö purkissa voi ollakin mautonta säilyketölkkiruokaa, josta ei nauti yksin, ei seurassa. Toiminnan sijaan elokuvaan tuovat uutta sisältöä uudet yksityiskohdat. "Alien - ylösnousemus" on antanut uusia ominaisuuksia niin tulevaisuuden ihmiselle kuin alienille. Ihmishahmot ovat yksiulotteisempia, tunteensa kadottaneita sotilaita ja piraatteja; pöpöistä puolestaan on tehty inhimillisempiä, mikä vie välittömästi pohjaa filkan jännitykseltä. Jotkut alien-keskeiset kohtaukset näyttävät enemmän "Gremlinsien" (1984) kuin Gigerin painajaisten päällekarkaukselta - ja se jos mikä riittää viemään kujanjuoksuksi tarkoitetusta pelastautumistarinasta tunnelman. Puuttuu vain, että joku avaruusnartuista iski kameralle silmää käänettyään metsästäjän ja saaliin asetelmat nurinnniskoin. Tylsin puoli uusimmassa alien-elokuvassa on kuitenkin se, että leffa noudattaa liian tarkoin katsojan odotuksia. Henkilöhahmoistakin on saatu kiinnostavia "kukahan kuolee seuraavaksi" -rytmityksen kannalta vain siten, että heistä on tehty niin äärimmäisen erilaisia puheiltaan ja ulkonäöltään. Aiempien elokuvien mustavalkoinen moraali, jossa huomio kohdistettiin Ripleyn hahmoon sekä kirouksen myötään kantavana että pelastukseen johdattavana travestisena kristushahmona, on tyystin poissa. Ripleyn tehtävä on enemmänkin tuomarin ja kommentaattorin. "Alien - ylösnousemus" ei lupaa hyvää tulevistakaan pöpö purkissa -elokuvista (lähimpänä teattereihin saapuu kovalla näyttelijäkaartilla tähditetty "Sphere"). Jos tutusta konseptista tuotetaan ripleykaattorilla uusia, veren ja splatterin määrällä kilpailevia elokuvia, on lopultakin sama millaisiin yliluonnollisiin kykyihin pöpö pystyy, ja miten ihmisen moraalin rippeet löytyvät sitten sieltä minkä hän on tehnyt omaksi kuvakseen, koneen ytimestä. Hohhoijaa. Toki "Alien - ylösnousemus" tarjoilee scifitarinoihin rutinoituneellekin muutamia sellaisia herkkupaloja, että elokuva on ihan ehdotonta nähdä - ohjaaja Jean-Pierre Jeunetin johdolla filkassa tehdään lempeänilkeää pilkkaa mitä pienimmistä ja perinteisimmistä scifi-tarinan rutiineista, jopa ovien lukitusjärjestelmästä... Myös kauhutarinan ystävälle se antaa riittävästi säikytyksiä ja mahaa kääntäviä kammokohtauksia. Vain omassa alalajissaan se ei ole niin tarttuva pikku klassikko kuin edelliset alien-filkat. Ranskalaisen tyylitajun sijaan elokuvan interfacehugger kaipaisi monimutkaisempaa odotusten kehittelyä. Jeunetin myötä leffaan on tullut hauska kaarti hänen luotto- näyttelijöitään, mutta näille leffa taas ei anna tarpeeksi tilaa ja valoa koheltaa hahmoihinsa osuvilla tavoilla. En myöskään voinut täysin rintakehin iloita alieneihin käytetystä tietokonegrafiikasta. Pöpöt esitetään selvemmin, "realistisemmin" ja toiminnallisemmin kuin koskaan aiemmin, mutta teräväpiirtoinen grafiikka tekee pedoista myös paljaampia ja haavoittuvaisempia; poissa on vaanivien otusten välähdyksenomainen, pimeyteen sulautuva kauheus. Well, toisaalta olin pettynyt myös "Alien 3:een", kun sen ensi kertaa näin. Ehkäpä "- ylösnousemus" -jatko-osa lunastaa myöhemmin paikkansa jatkojatko-osien myötä? Toisaalta katselin uusinta alienfilkkaa kokonaisvaltaisemmin kuin yhtäkään leffaa vuosikausiin, koska lainarillien ansiosta saatoin tsekkailla sitä Bristolin parvelta -> filkalla oli periaatteessa harvinainen mahdollisuus vaikuttaa sekä detaljikkaina skenaarioina että mukanaantempaavalla tunnelmalla. -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto