American Gangster (2007) ======================== Uusi Ridley Scott -elokuva on edelleenkin tapaus, vaikka mitään varman päälle tehtyä viihdefilmiä enempää niiltä ei odottaisikaan. Genrefilmien terävöittäjänä ja uudistajana Scott on edelleenkin kiinnostava, ja aina hänen elokuvissaan on useampi kiinnostava näyttelijäsuoritus. Tällä kertaa valkokankaan vangitsijana on "American Gangster" -elokuvassa (2007) eräänlaista toponyymiä henkilöivä Denzel Washington. Tositapahtumiin perustuvassa tarinassa tämä kisällistä mestariksi -gangsteri luo italialaisen mafian pohjalta oman versionsa. Ja onhan se myös ajankohtansa, Vietnamin sodan näköinen - tai ehkä sen kääntöpuoli, hallittu viidakkosota keskellä suurkaupunkia. "American Gangster" on yli kaksituntinen epookkikuvaus, ja kuitenkin liian hätäinen. Siinä on liikaa tavaraa kuten kaikissa Scottin pitkissä elokuvissa, mutta isoin ongelma on sen muodottomuus genrefilminä: se on puoleksi mafiafilmi jossa herkutellaan ryysyistä rikkauteen -tarinalla, ja puoleksi rikosfilmi, jossa lahjomaton poliisi jahtaa velmuine kavereineen superkonnaa. Tähän yhdistelmään eivät sovi niin ohuet hahmot kuin mitä Scottille on ominaista. Lisäksi toimintajaksot ovat realismin ja tositarinan latistamia: tällä kertaa ei intouduta liioittelemaan barbaarien kamppailun osapuolia ja kamppailun voimasuhteita kuten "Black Hawk Down" -sotafilmissä. 1970-luvun sentimentia välittyy ensisijaisesti musiikissa, mutta rikosfilminä "American Gangster" muistuttaa pikemminkin 80- lukulaisia elokuvia, ja tuo ehdottomasti mieleen epookkifilminä oudon söötin, Michale Ciminon "Year of the Dragon" -elokuvan (1985). Myös mafiafilminä elokuva on vain puolikas, riippumatta siitä miten karismaattinen D Washington kykeneekin olemaan. Mafiafilmille olennaista on kuvattujen sisätilojen erillisyys kaduista, salonkien ja sisäpiirin tunnelma eli ne elementit, jotka tekevät mafiafilmistä "itäisen goottisen" (erotuksena americanan "eteläiselle" ja "pohjoiselle" gotiikalle). Vaan eipä filmissä ole myöskään katujen tunnelmaa: etenkin joulukohtaus kadulla on samalla tavoin studiomainen kuin De Palman "Lahjomattomissa" (1987), mutta vailla studiomaisten kameratapojen tarkkuutta. Vain iso loppukohtaus vuokratalon huumeluolassa on Ridleytä tyypillisimmillään, ja muutamiin tällaisiin massakohtauksiin olisi voinut satsata paljon enemmän. Lahjomatonta poliisia esittää Russell Crowe, ihan pätevästi hahmon lösöuskottavuuteen nähden, mutta paljon särmikkäämmänkin näyttelijän olisi tähän löytänyt. On nimittäin hyvin helppo verrata tätä Martin Scorsesen moderneihin mafiafilmeihin, ja arvailla miten mieskohtaisen draaman HÄN olisi tehnyt johdonmukaisen gangsterin ja korruptoituneen poliisilaitoksen kamppailusta. Sellaisistakin filmeistä tämä Scottin yritys jää kauaksi. Siis: jos Ridley Scott -elokuvat muodostavat oman genrensä niin sen edustajana tämä on täysipainoinen genrefilmi. Mutta muuten ärsyttävän muotopuoli. -- M.G. Soikkeli Budapestissa 17.1.2007 Soikkelin elokuva-arkisto