======================================================== Lyhyesti: "Anna hyvän kiertää" on kliseiden summa, äklön imelä tarina yksinhuoltajan pojasta joka pelastaa maailman, äitinsä ja opettajansa. Ei voi suositella edes Kevin Spaceyn tai Helen Huntin faneille. Syvältä. ======================================================== Eräänä päivänä videovuokraamon tiskillä näin lyhyen kohtauksen elokuvasta, joka näytti rennon hauskalta: nainen kertoo miehelle että hänellä on juuri päättynyt hankala suhde, mies on pidättyväisen empaattinen, kunnes nainen sanoo että suhde oli toisen naisen kanssa, ja miehen ilme putoaa hyvin aidon näköisesti. Kysyin mikä elokuva mahtoi olla kyseessä ja vuokraamon avulias neiti totesi, että kyseessä oli "Anna hyvän kiertää". Ei muuten ollut. Mutta luotin videoammattilaisen sanaan ja pidin väärän käsitykseni, että kyseisessä leffassa kuvattiin ihmisiä jotenkin elämänmakuisesti. Ja tässä on se toinen syy, miksi uskoin, että "Anna hyvän kiertää" olisi katsomisen arvoinen leffa; se toinen ollen Kevin Spacey. Ja kun vielä tuli tilanne, että piti valita useammalle ihmiselle sopiva leffa katsottavaksi, niin komiteapäätöksestä muodostui yhtä traaginen kuin on ollut tämän leffan tekijätiimi. "Anna hyvän kiertää" on ylimakeutettu onnettomuus, jollaisia pääsee teattereihin, kun kootaan muutama maineikas ja taitava näyttelijä ja sijoitetaan heidät idioottivarmaan tarinaan. Ohjaaja on Mimi Leder, joka osoitti kykynsä tehdä persoonatonta mutta lajityypin (trillerin) tilanteet huolella toteuttavaa elokuvaa "Peacemaker"-esikoisellaan. Ja aivan kuin tekijätiimi olisi jossain vaiheessa tajunnut, millaista marmelaadia he ovat keittämässä, ja päättäneet laittaa Jon Bon Jovin kävelemään kohtaukseen, niin kuin kiiltokuvan kiiltokuvan päälle, ilman että mikään kuitenkaan viittaisi parodiaan, päinvastoin... elokuvan lopetus on nimittäin niin syvältä ettei sitä ota uskoakseen. Tämän lähemmäksi messiaanista kansankynttilää ei lie päästy sitten "Bambin"? Jotain kammottavan osuvaa USA:n henkisestä tilasta sisältyy siihen, että elokuvan tarina ja opetus starttaavat yhteiskuntaopin tunnilta vain päätyäkseen mahtipontiseen väittämään yksilöiden vapaaehtoisesta turvaverkosta. Sosiaalisen hyvinvointi ei ole yhteiskunnan asia, opettaa tämä elokuva kädestä pitäen (K-11). Syvemmälle rebublikaaniseen paskaan ei voisi haudata kolmea näyttelijää, Spaceya, Helen Hunttia ja sitä- kakaraa-jonka-pärstää-jouduimme-pelkäämään-jo-kuudes- aisti-elokuvassa. Dreamworks-yhtiö on ilmeisesti erikoistunut täyttämään sen valtavan aivokuolleen tilan, minkä Ronald Reagan vei poistuessaan amerikkalaisesta julkisuudesta. Jos näet tämän videon jonkun ystäväsi hyllyssä, ala juosta. -- M.G. Soikkeli Videolta 31.8.2001 Soikkelin elokuva-arkisto