========================================================= Lyhyesti: "Avalonin usvat" on melodramaattiseen ja naispainotteiseen suuntaan tehty sovitus kuningas Arthurin tarusta. Juonen käänteet ja hahmot on kuvattu hyvin tutusti, mutta mystiikassa on sekä etnisempi annos että new age - hörhöilyä. Soma ja hajanainen kuten tv-minisarjaan sopii. ========================================================= Jo pelkkä ajatusleikki loppuunkerrotun myytin sivupoluista on kiehtova: mitä Jeesus teki Intiassa, mitä Peter Pan puuhasi aikuisena, ja mitä oikeastaan tekivät kaikki ne naiset, jotka ovat joutuneet näiden miespainotteisten myyttien sivurooleihin. "Avalonin usvat" oli Marion Zimmer Bradleyltä (1983) niin vaikuttava näkökulman siirto, että romaani käännettiin suomeksikin; ilmeisesti Bradleyn kirjalla oli osaltaan iso merkitys sille, että Arthur-taru ja koko kelttibuumi heräsivät uudelleen kierrätettäväksi puolivillaisiin fantsutarinoihin ja tv- sarjoihin (ja Bradleyn kirjan jatko-osiin...). Romaanin pohjalta tehty tv-minisarjasovitus ("The Mists of Avalon", 2001) on keskivertoa parempi sekä tv-elokuvaksi että Arthur-tarinaksi, mutta omalla kohdallani sen katsomisessa oli käydä kuten kävi kirjan suhteen: suunnilleen sata sivua jaksoin kahlata, sitten annoin periksi. Inhimillisemmäksi tehdyt henkilöt ja naispainotteinen näkökulma eivät ole syynä kirjan ja tv- elokuvan lannistavuuteen. Rasitteena on se että juoni tuntuu kuitenkin liian tutulta ja ennakoitavalta, eikä pseudokeskiaikaisesta hieman historiallisemmaksi muotoillusta maailmasta irtoa kiinnostavia yksityiskohtia. "Avalonin usvilta" uskaltaa odottaa samanlaista tuoreuttavaa myyttien tulkintaa kuin esimerkiksi Robert Holdstockin kirjoissa, mutta vahvana ideanaan se tarjoaakin vain Arthurin sisaren, Morgainen näkökulman ja kertojaäänen. Lisäksi mystiikassa se new age -osasto näyttää lähinnä koomiselta, kun päästään usvien lävitse Avaloniin. Paikka on yhdistelmä intialaista, arabialaista, antiikkista ja vähän sitä kelttiläistäkin tyyliä, ja vaikka tälle etniselle rytäkälle olisi perusteet kirjassa (toivottavasti), niin telkkasarjan makeilevissa värisävyissä Avalon näyttää joltain hare krishna - mainokselta. Tv:stä ("Teho-osastosta") tuttu näyttelijä, Julianna Margulies on pääosassa kyllä karismaattisen kaunis kuninkaallinen, mutta yhtä siloiteltu kuin nämä höpökeskiaikaiset tarinat pakkaavat olemaan. Muissa naisrooleissa ylvästelevät Anjelica Huston ja Joan Allen, tyylilaji heidän kohdallaan on samaa kuin olisi lapsille tehdyssä Arthur-sadussa. Filmisovituksessa ei myöskään päästä henkilöiden sisäiseen elämään sen pidemmälle kuin yleensäkään keskinkertaisissa romaanisovituksissa tohditaan, ja kun hahmojakin on sarjassa saman verran kuin keskisuuressa larpissa, niin eipä olisi aikaakaan syventyä inhimillisen ja jumalaisen välillä tasapainoileviin persooniin. Ainoastaan elokuvan lopetus on myyttitulkintana erityisen komea, mutta kirjansa lukeneille se ei tarjonne mitään uutta? Mitä Arthur-sovituksiin tulee, itse toivoisin vielä joskus näkeväni T.H. Whiten "Once and the Future king" -teoksesta muutakin kuin Disney-version. Lukematta on vielä Bernard Cornwellin "Talvikuningas" ja Naomi Mitchisonin "To the Chapel Perilous", joissa ilmeisesti niissäkin olisi ainesta omaperäisempään myytinsovitukseen. -- M.G. Soikkeli Videolta 25.5.2002 Soikkelin elokuva-arkisto