=========================================================== Lyhyesti: "Bad luck love" on totinen kuvaus linnakundin paluusta citylähiöönsä; elokuva joka pitää kuunnella, mutta ei kannata nähdä. Hyvä esimerkki kotimaisen leffan ohilyönneistä sosiaalisen todellisuuden löytäjänä. Väkinäisen rankka. =========================================================== 1960-luvun yritykset kuvata suomalaista rahvasta näyttävät sööteiltä, koska yritys on niin kova ja ihmiset etäisyydessään niin aikansa näköisiä. Ehkä 30 vuoden päästä "Bad luck love" (2000) näyttää ja kuulostaa sekin söötiltä, mutta tänä pänä sen tyyli erottuu vain tarkkaan laskemoituna, harvinaisen raskaasti katsojaa aliarvioivana. Leffan kuviteltu katsojakunta lie keskimäärin 13-vuotias yksinhuoltajaisä, joka harrastaa karihotakaista ja ekstaasia eikä tutkitusti kestä yhdessä kohtaa kauemmin kuin 90 minuuttia. Vuosi vuodelta suomalaisen elokuvan tila näyttää surkeammalta, ja kotimainen katsojakunta tietysti reagoi siihen: viime vuodesta katsojamäärät ovat pudonneet jo 12%. Keskeinen syy tälle romahdukselle on se, että suomalaisen elokuvan "nousu" on osoittautunut pörssikuplaksi, ja keskeiset syypäät ovat Olli Saarela ja muut miesohjaajat, jotka jatkavat katoavan menestyskonseptin etsimistä jätkäkeskeisistä aiheista. Tälläkään kertaa sanoma ei ole sen kummoisempi kuin että isäthän ne vaan lapsiaan rakastaa, kun saavat tilaisuuden. Ja äitejään, nämä vankilakammiossa kääntymyksen kokevat kristus-hahmot. "Bad luck love" -filkan lähin tausta voisi löytyä "Täältä tullaan elämä" -elokuvan pitkästä varjosta, höllästä uskosta, että keskeneräinen lähiöstoori on totuus koko cityelämästä. 20 vuoden jälkeen keskenjäämisen julmuutta vain joudutaan todistamaan 20 kertaa hurjemmilla hahmoilla. Ei ihme että malli sitten lainataan amerikkalaisesta toimintafilkasta. Pahimpana rimanalituksena on kristushahmon pikkuveljeä esittävän Tommi Erosen pyrintö Suomen garyoldmaniksi. Se miten nämä ohjaajaäijät käsittävät 'vakuuttavan' elokuvan on maailmankuvan mallintamista Slitzin kaltaisen sosiaalipornon, musiikkivideoiden ja kansallisen nostalgian välimaastossa. Tuotantotuen saamiseksi rimaa nostetaan laittamalla tarina joko ajalliseen tai paikalliseen marginaaliin. Voi hyvin kuvitella, että nämä äijät tekevät tarinaa ahdistavasta menneisyydestä reaktiona sille kauhulle, mitä he tuntevat kotimaisen leffahistorian edessä: mikä on heidän suhteensa siihen? Onko siellä mitään mistä he voisivat oppia? Ei kerrassaan mitään mikä myisi varmasti! Mikäs sen hirveämpää. Seuraavaksi tekemään "Rukajärven tie II"? "Bad luck love" on ihan oikeasti kiinnostava niissä kohdin, joissa vaivaudutaan kuvaamaan ihan oikeita ihmissuhteita ihan oikean näköisissä asunnoissa, ja ällistyttävän tollo kun pyritään näyttämään, miten rankkaa elämä on cityvittulähiössäsaatana. Dialogi on samoissa raameissa joko uskottavaa tai yliuskottavaa ("Mä olen nyt muuttunut mies"), mutta ei kertaakaan kiinnostavaa. Tai no joo, kaiken sementin keskellä leffassa on yksi hillittömän tyylikkäästi paikoitettu repliikki ("Jätkä nussii Villen mutsii"). Pääosan vähäpuheinen Jorma Tommila menee hukkaan lapsekkaasti hilluvan miesporukan keskellä. Naispääosan Maria Järvenhelmi on puolestaan niin supersympaattinen, että hänen tuokioidensa vuoksi leffassa on jotain mitä jää mieleenkin. Mutta kun leffa on valmiiksi laskettu paperilla, mitä siinä pitää myydä, niin edes kuvausten aikana ei sitten osata vangita filmille sitä, mikä on elävää ja aitoa - enkä tarkoita vain Järvenhelmeä vaan ylipäänsä muutamien uskottavien ihmissuhteiden laventamista. Siis: kuva pois, musatausta kaiuttimiin, ja Olli Saarelalle toiveet pidättäytymisestä mainosuralle. Muuten joudumme näkemään vielä katu-uskottavan North side -musikaalin Keravan teinitapoista. -- M.G. Soikkeli Videolta 6.6.2001 Soikkelin elokuva-arkisto