Batman - paluu
==============

Tim Burton tuntuu rakentavan Spielbergin kokeilemaa
elokuvalajia ihan omaksi tyypikseen: peli-elokuvaa leikki-elokuvaksi.
Spielbergin filmit ovat huolellisia pelejä, joissa paras
voittaa sillä satulogiikalla kuin haluaisimme.
Spielberg on partiopoika-jännityksen kuvittaja,
joka rakentaa jännitteen henkilöhahmojen ja taitavasti
vähätellyn massiivisen kuvaliikkeen avulla. Jos Tsui
Harkin akrobatiavilinää vertaa Spielbergiin jäi Spielbergiltä
siinäkin suhteessa jotain kesken. Ja Burton puolestaan
on lähtenyt aivan eri suuntaan: hänelle henkilöt ovat
toissijaisia itseensä tekemiseen nähden. Narratologian
kannalta ero siis on, että Spielberg pelaa henkilö-
motiiveilla, Burton tilannemotiiveilla.

Tai sanotaanko, että S on vanhan tarinaleffan perinteen
jatkaja, ja B modernin, epäkerronnallisen leffan kehittäjä.
Modernin massaleffan leimallisin laji näyttäisi olevan Leikki-Elokuva.

Esimerkiksi Batman - paluu. Filmi motivoi uusia kohtauksia
samalla tavalla kuin lapsi leikkii, kerää uusia esineitä,
leluja uusiin tilanteisiin, joissa esineillä on vähintään
yhtä suuri merkitys kuin ihmisellä. Aiemmin sellainen
kuvan käyttö on  tuntunut mielekkäältä vain sarjakuvissa.
Ja Burtonhan loihtii lohtauksia jotka teoriassa tuntuvat
aivan mahdottomilta: kymmenittäin pingviinejä hyökkäämässä
kaupungin kimppuun, Le Pakkomies syöksymässä samaan aikaan
paikalle härvelissään, massiivisia yhdistelmiä, joissa
lavasteiden muovisuus ei haittaa, koska leikki on onnistunut
imaisemaan katsojan sisäänsä.

Mielenkiintoista nähdä tuleeko Burtonista oman lajinsa herra
vai jaksavatko muut yrittää samanlaisella miljoonabudjetilla
vastaavia leikkejä? Kuinka monta kyllin huolellista kuvakerto-
jaa Hollywoodiin mahtuu yhtä aikaa? Vai aletaanko hakea
uusia visuaalisia malleja draaman menneisyydestä, goottilaista
jykevyyttä Alien3:n malliin?

--
M.G. Soikkeli
Soikkelin elokuva-arkisto