Batman - paluu ============== Tim Burton tuntuu rakentavan Spielbergin kokeilemaa elokuvalajia ihan omaksi tyypikseen: peli-elokuvaa leikki-elokuvaksi. Spielbergin filmit ovat huolellisia pelejä, joissa paras voittaa sillä satulogiikalla kuin haluaisimme. Spielberg on partiopoika-jännityksen kuvittaja, joka rakentaa jännitteen henkilöhahmojen ja taitavasti vähätellyn massiivisen kuvaliikkeen avulla. Jos Tsui Harkin akrobatiavilinää vertaa Spielbergiin jäi Spielbergiltä siinäkin suhteessa jotain kesken. Ja Burton puolestaan on lähtenyt aivan eri suuntaan: hänelle henkilöt ovat toissijaisia itseensä tekemiseen nähden. Narratologian kannalta ero siis on, että Spielberg pelaa henkilö- motiiveilla, Burton tilannemotiiveilla. Tai sanotaanko, että S on vanhan tarinaleffan perinteen jatkaja, ja B modernin, epäkerronnallisen leffan kehittäjä. Modernin massaleffan leimallisin laji näyttäisi olevan Leikki-Elokuva. Esimerkiksi Batman - paluu. Filmi motivoi uusia kohtauksia samalla tavalla kuin lapsi leikkii, kerää uusia esineitä, leluja uusiin tilanteisiin, joissa esineillä on vähintään yhtä suuri merkitys kuin ihmisellä. Aiemmin sellainen kuvan käyttö on tuntunut mielekkäältä vain sarjakuvissa. Ja Burtonhan loihtii lohtauksia jotka teoriassa tuntuvat aivan mahdottomilta: kymmenittäin pingviinejä hyökkäämässä kaupungin kimppuun, Le Pakkomies syöksymässä samaan aikaan paikalle härvelissään, massiivisia yhdistelmiä, joissa lavasteiden muovisuus ei haittaa, koska leikki on onnistunut imaisemaan katsojan sisäänsä. Mielenkiintoista nähdä tuleeko Burtonista oman lajinsa herra vai jaksavatko muut yrittää samanlaisella miljoonabudjetilla vastaavia leikkejä? Kuinka monta kyllin huolellista kuvakerto- jaa Hollywoodiin mahtuu yhtä aikaa? Vai aletaanko hakea uusia visuaalisia malleja draaman menneisyydestä, goottilaista jykevyyttä Alien3:n malliin? -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto