============================================================================== Lyhyesti: "Beautiful thing - ensirakkaus" on söpöstelevä ja hymystä pitäen opettavainen kuvaus, kuinka duunariluokan homokin voi tulla ulos lähiönsä betonisesta komerosta, kun tukena on sos. nousuun kykenevä äiti. Vahvoja näyttelijöitä, surkea juoni,kiintoisa miljöö. Ensiohjaus Hettie MacDonaldilta. ============================================================================== Ensirakkautta on tulkittu kautta aikojen (so. alkaen 11. vuosisadalta) romansseista kauneimpana ja aidoimpana: rakastavaiset löytävät toisensa ilman romanssin oppeja, viattomuuden tilassa. Ensilemmen romanssi edustaa rakkauden "luonnollisuutta" ja ylipäänsä eräänlaista ensimmäisyyden ihmettä, johon Maria Dibattistan elämänfilosofisen analyysin mukaan tiivistyy paljon olennaista koko modernista länsimaisesta kulttuurista. "Beautiful thing - ensirakkaus" onnistuu luomaan kohtauksia, joissa katsoja pidättelee henkeään läsnäolonsa pelosta ja lumosta: niin aidon oloisia ja eläneen näköisiä ovat leffan nuoret rakastavaiset Jamie ja Ste. Valitettavasti "Beautiful thing" jää kesken kaikissa kehitystarinoissaan. Rohkeuden tunnot löytyvät kuin itsestään, romanssikin alkaa sujua sutjakkaasti heti kun on löydetty oikea harrasteympäristö sen toteuttamiseen. Pointtina ei ole sittenkään ihmisten keskinäinen tunneside, vaan se että jokaisen on vain löydettävä omin habitaattinsa ja loppu identiteettityöstä sujuu itsestään - kukin bailaa omissa joukoissaan. "Beautiful thing" on hyvä esimerkki tarinoista, joita saanemme nähdä lähivuosien cokiksella blandratussa postmodernissa yhä enemmän: opetuselokuvia identiteettien rinnanelosta ja rakentamisesta, about Suosikki- tasoista tunnelmointia oman teiniyden löytämisestä joukossa tai toisessa. Stephen Frearsin ohjaama "Poikien pesula" (1985) on tällaiseen "Beautiful thingin" kaltaiseen roolileikkiin verraten aidosti haastava elokuva. Frearsin leffan hyvän fiiliksen ja rentouden ymmärtää vasta "ensirakkaudelle" mahdollisten makeilujen jälkeen. "Beautiful thing" voi kuitenkin olla kiinnostava katsomuselämys kuva- maailmaltaan. Rakastavaisten kundien sulous, herkkyys jota järjestelty kuva ei voi peittää vaan ainoastaan suunnata - tarjoten rajaukseltaan enemmän keskihakuisia kuin keskipakoisia kuvia - , rinnastuu hienosti siihen värien, vaatteiden, musiikin & ihmiskasvojen kirjoon,joka sotii betonilähiön maisemaa vastaan. Ihmisjoukon hyvä tahto tuntuu tiivistävän keskuudestaan ensilemmen ihmeen. Keskushenkilönä hyörivä, Linda Henryn esittämä äitihahmo on yksi karvaansuloinen lisä vahvojen brittinäyttelijättärien joukkoon, eivätkä - kuten todettua - leffan rakastavaiset jää karvan vertaa jälkeen autenttisuudessa. Käsikirjoitus perustuu Jonathan Harveyn näytelmään, mikä selittää napakan ja humoristisen dialogin; Harvey myös pistäytyy leffassa pienessä rullatuolikuningattaren roolissa. Leffassa on raikkautta myös siitä käsin, että leffa on debyytti niin pääosaa esittäville kundeille kuin ohjaaja Hettie MacDonaldille. Jossain muumitarinassa todetaan vinosti, että rakkaus se on kummallista: enimmäistä kertaa luulee viimeiseksi ja viimeistä ensimmäiseksi. Ensirakkauden lumoa kuitenkaan harvoin rohjetaan kuvata niin hellien kuin "Beautiful thing" tekee - siitä sulkahatun nosto. -- ##################### "Kun sinä hallitset siirtokuntaa ja minä kirjoitan M.G. Soikkeli poliittista filosofiaa, he eivät ikinä arvaa, csmaso@uta.fi että yön pimeydessä hiivimme toistemme huoneeseen ##################### pelaamaan tammea ja käymään tyynysotaa" -O.S.Card- Soikkelin elokuva-arkisto