============================================== Lyhyesti: "Big Lebowski" on parempi leffa kuin keilailu-aiheesta ja liian takuuvarmoista näyttelijöistä voisi päätellä. Tarina on sama kuin "Miller's Crossingissa", henkilöt vain nykypäivää ja tyyli komedisempi fantasiallisin lipsahduksin. Dekkariksi ekstrahauska mukaelma. ============================================== Jos Raymond Chandler olisi keilannut, hän olisi voinut kirjoittaa jotain "Big Lebowskin" (1998) kaltaista: työtön hippi saa sattumalta yksityisetsivän duunin toimia lunnasrahojen toimittajana; suunnitelmien pettäessä tukena on keilaava kaveriporukka. Eniten leffan maanläheisyyteen ja komiikkaan ovat vaikuttaneet aiempien dekkarileffojen kovikset, joita Coen- veljekset nyt parodioivat, yhdistellen äärimmäisen suvereenisti aineksia muistakin lajeista, niin "Kauriinmetsästäjästä" (1978) kuin David Lynchin synkeistä visioista. Parodisista viitteistä huolimatta leffa on hyvin näkyvästi juuri Coen-veljesten ominta käsialaa: pehmon päähenkilön mukana seurataan lukuisia siirtymiä huonetilasta toiseen ja juonen idea selviää kirkkaasti vasta leffan lopulla. Interiööreissä ihminen istutetaan keskelle näkymää, naiset ovat äärimmäisen marginaalisessa roolissa ja puhetta on enemmän kuin toimintaa, väkivalta aina komiikkaa... no, "Fargossa" (1996) päähenkilö oli nainen, mutta tietyssä mielessä (raskaana oleva sheriffi!) riisuttuna sukupuolensa esiintymisvoimaisista aseista. Rikoskomediana "Big Lebowski" on siis kuitenkin lähempänä veljesten ohjaama "Arizona Babyä" (1987) kuin "Fargoa". Ainoastaan leffan näyttelijävalinnat häiritsevät: Jeff Bridges on pulskaksi hipiksi paisutettunakin liian tuttu hahmo hieman arjesta pudonneeksi miekkoseksi, ja John Goodman on vain kääntänyt aggressiiviseksi tutun liikalupsakkaan hahmonsa. Coenien pointti kyllä näyttäisikin olevan, että he haluavat dekkariparodiansa hemmoiksi kaksi mahdollisimman särmätöntä amerikkalaista, hädin tuskin penkkiurheilusta kahdelle jalalle nousseita, mutta muuten avomielisiä antisankareita. Mitään ihmeempää ei tee muukaan näyttelijäkaarti. John Turturro vakionäyttelijänä tekee pienen ekstraroolin friikkinä hispanokeilaajana ja Steve Buscemi on "tavallisempi" kuin koskaan. Julianne Moore viriilinä taiteilijattarena on pelkkä pitkälle viety vitsi aiempien dekkarileffojen eksentrisistä porhontyttäristä. Hyvän komedian etsijälle "Big Lebowski" on varma valinta, mutta aivan hyvin juuri tämän Coen-leffan voi jättää väliinkin; siitä uupuu se musiikin tukema lennokkuus, joka teki "Miller's Crossingista" niin kestävän elokuvan. -- M.G. Soikkeli Helsingissä videolta katsottuna, 12.7.1999 Soikkelin elokuva-arkisto