=============================================================== Lyhyesti: "Billy Elliot" on hyvin tavanomainen lahjakkaan pojan kehityskertomus, jonka humaani ihmiskuva kuitenkin piristää; ihmepoika kohoaa irti hiilikaivosten ja Thatcherin hirmuhallinnon Britanniasta, miltei kuin "Loistossa" parhaim- millaan. Clash kohtaa "Joutsenlammen", ei ongelmitta. Söötti. =============================================================== "Billy Elliot" (2000) on niitä hyvää tarkoittavia elokuvia, joita on suht helppo markkinoida sille keskiluokan yleisömassalle, joka haluaa pitää itseään suvaitsevaisena. Tarina mainarin pojasta joka on luonnonlahjakkuus balettitanssijana täsmälleen väärässä ajassa ja paikassa on omiaan tälle blairilaisen demariajan elokuvakulttuurille, jossa voidaan nostalgisoida Clashin ja Marc Bolanin tahtiin kireän 70-luvun vaihtumista vapaaksi 80-luvuksi. Thatcher olikin vain faarao, jonka hirmuhallintoa lahjakkaat lapset voivat paeta parempaan aikakauteen, sosiaaliset ristiriidat ratkaistaan hamassa tulevaisuudessa, kunhan yksittäiset lahjakkuudet saavat toteuttaa itseään parhaassa mahdollisessa koulutuksessa... "Billy Elliot" on kaikenikäisille (K-7) tehty satu, täydellisen harmiton ja yhtä viihdyttävä kuin kuka tahansa 2000-luvun lapsitähtisteppaaja. Britit osaavat tehdä tällaisia kollektiivikohtaisia tiskirättirealismilla taustoitettuja filmejä äärimmäisen sujuvasti, ilman mitään saumoja tanssinumeroihin tai aurinkoisen individualistiin aineksiin. Aikuisnäyttelijät ovat sitä mukaa varmimmasta päästä, ympäristönsä oloisia perheenjäseniä ja tupakkaa sauhuttava baletinopettaja (duunariroolien veteraani Julie Walters). Leffan suola on kuitenkin sen lapsinäyttelijöissä, etenkin hämmästyttävän rennossa ja virnistyksillään hurmaavassa pääosan esittäjässä Jamie Bellissä. Tavoitellessaan tanssin tuntoja filmi on kuin 2000-luvun kopio "Footloose"-filmistä, niinhän kulttuurinkulutus valuu ikäluokissa alaspäin ja lapset esittävät teinienkin tehtävät; samasta syystä tämä ryysyistä legginseihin -stoori kelpaisi myös 90/00-luvun "Flashdanceksi", musaraidalta puuttuu vain Madonnan käsky "Express yourself". Filmi on ohjaajaltaan miltei esikoinen ja se kyllä näkyy, dramatiikka luodaan toistuvilla intensiteetin vaihdoksilla eikä pitkäjänteisillä juonten ja henkilöiden ristikytkennöillä. Se ohjaaja Stephen Daldryn esikoisohjaus "Eight" (1998) näkyy kertoneen 8-vuotiaan pojan isä- suhteesta, joten "Billy Elliot" pitäisi olla pidemmälle harkittu versio samasta tematiikasta. Pitäisi vaan ei ole. Erityisen rento suhtautuminen siihen että sukupuoli on vain sellainen kuin millaiseksi siinä esittäydytään ja pukeudutaan ja irrallaan seksuaalisesta suuntautumisesta, on tämän leffan paras puoli - vaikkakaan ei kautta linjan pohdittu - ja viitoittanee tietä hieman rikkaammallekin ihmiskuvalle kuin vain 'duunariluokan mainari'/' keskiluokan tanssija' - asetelmat. -- M.G. Soikkeli Videolta 28.8.2002 Soikkelin elokuva-arkisto