Braindead ========= Iljettävin, oksettavin ja vastenmielisin gore-leffa mitä olen nähnyt - siis kerrassaan lajinsa huippu! Kun aikoinaan näin Peter Jacksonin "Bad tasten" tietämättä mitään sen sisällöstä katselin leffaa ällistyneenä sellasen ekat puoli tuntia. Sitten alkoin nukahdella, enkä muista edes filmin lopusta muuta kuin avaruudessa leijuvan talon. "Braindeadista" sentään osasin odottaa mitä tuleman pitää - ja silti leffa tempaisi maton alta ja lattian saman tien. Siis "Braindead" ei ole ainoastaan hyvä goreleffa, jossa efektit ovat hulvattoman rankkoja, mutta samalla lajin ääripää joka pyyhkäisee tarpeettomaksi lähes kaikki aiemmat pienellä splatterilla tyylitte- levät kauhufilkat. Joku "Uhrilampaat" on tämän jälkeen efekteissään pelkkä "Maijan pikku karitsa", enkä panisi paljoa painoa varsinaisille kauhufilkoillekaan, sillä kauhufilkkojen rutiinijännitehän on juuri siinä kehollisuutta uhkaavassa pöpössä tai psykossa. "Braindeadissa" keho on silkkaa _ruumista_, suomenkielen mukavasti kaksimerkityksisessä mielessä: elävää lihaa ja kuollutta raatoa. Parasta filkassa on se kuinka huolellisesti ympäristö ja atmosfääri on valittu, 1950-luvun pikkukaupunki romanttisine ja roiseine ihmisineen ja 50-luvun omituinen keskiluokkainen optimismi taustanaan. 1950-luvussa on nuorisokulttuurin juuret ja nimenomaan isolle efekti- nälkäiselle teinipolvellehan tää filmi on tehty, palauttamaan teinikulttuurin karnevalismi juurilleen - tai oikeastaan repimään ne irti, karnevalisoimaan toiseen potenssiin teinikulttuurin kanonisoitu vuosikymmenen. LaStradassa julkaistussa haastattelussa Peter Jackson väitti, etteivät "Braindeadin" päänäyttelijät tienneet mitään kauhufilkoista ja että filkan tekeminen oli heille initiaatio kauhuun ja goreen. Tiedä häntä, joka tapauksessa jotain poikkeuksellisen raikasta tähän filkkaan tulee juuri noiden päätähtien hahmoista, sitä viattomuutta mitä amerikkalaisten kauhuleffojen näyttelijät niin helkkarin kömpelösti onnistuvat esittämään. Kaiken lisäksi "Braindead" on varmasti ainoa filmi, jonka haluaisi pian nähdä uudestaan testatakseen iljettäisikö se uudella kertaa enemmän. Filkan sisältöön lienee turha ottaa kantaa, juoni kuitenkin luikertaa ihan riittävän tukevasti pitääkseen efektit yhdessä. Kun jonotin teat- terin kassalle joutui lipunmyyjä vastaamaan puhelimeen ja selostamaan mitä filkkoja teatterissa pyörii: "Tänä iltana on vielä Uinu, uinu lemmikkini kakkonen, se kertoo sellasista elävistä kuolleista, ja sitten on tällanen Aivokuollut, se kertoo --" ja sitten mimmi ei keksinyt enää mitään sanomista. -- mg "jahtimakkara" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto