================================================================ Lyhyesti: "Casper" on trikkien ja lavasterealismin yhdistäjänä täydellinen fantasia, mutta sisällöltään köykäisempi kuin ehkä yksikään aiempi Spielberg-spektaakkeli. Pienin paikoin se on pirullisen veikeä kuin "Ghostbusters", mutta enimmäkseen näppyjä nostattavan teini-imelä. Vain Christina Ricci -faneille. ================================================================ ILM:n mukaan Casper on "the first digital performer ever", mutta edes 28 gigatavua ei riitä tekemään puhuvaa palloa persoonaksi. Kuvaavaa on, että kun leffan loppua kohden Casper saa yhä enemmän inhimillisiä ominaisuuksia, sitä vähemmän persoonaa hänessä tuntuu olevan. Casper itse sanoo olevansa materialtaan puutuvan jalan kutinaa. Katsoja voisi sanoa, että ennemminkin puutuvan pään. Tai puuttuvan? Efektit on tehty niin äärimmäisen tarkasti ja huolellisesti, että väsyttävän juonen keskeltä herää aina katsomaan haamujen osuudet. Ja onneksi Casper ei ole ainoa digitaalinen lima tarinassa. Casperin haamusedät ovat mielenkiintoinen yhdistelmä jotain Disney-hahmoja ja gremlingsejä; oikeastaan hauskinta olivat vitsailut maallisen ja henkisen välimaastossa ("We have a ghost to ghost -network"). Ympäripyöreät hahmotkin kestäisi, jopa ihmishahmoina, mutta "Casper" ennustaa muutakin matalaa elokuvien tulevaisuudesta kuin latteat digitaalipersoonat. "Casperin" kaltaiset elokuvat tehdään niin varman päälle valmiille markkinoille - Suomikin valloitetaan 40 kopion ennätyksellisellä levityksellä - että tärkeää ei ole tarina tai hahmo vaan edellisten menestyskonseptien käyttäminen. "Casperin" juonessa ja tilanteissa on aineksia ainakin elokuvista "Arkajalat", "Ghostbusters", "Kuolema pukee häntä", "Yksin kotona" ja "Addams family". Viime mainitusta on rahdattu mukaan tuo friikeistä hirvittävin eli nappisilmä Christina Ricci, joka on ohimennen kasvanut teddynallesta teiniksi. "Casperissa" ei ole juuri minkäänlaista tyylillistä kokonaisuutta. Kokoperheen leffaan on menestyskonseptien ohella sotkettu kaikkia tyylilajeja, jokaiselle jotain: lapsille hölmöjä rosvoja ja paskaa naamalle -tilannekomiikkaa, teineille halloween- deittejä, aikuisille näppäriä one-linereita ja kökkö aviodraama. Ohjaaja Brad Silberlingin mukaan "Casper" "is about two young people struggling to find a friend and to be accepted". Kun molemmat ovat omalla tavallaan friikkejä, toinen haamu ja toinen haamupsykiatrin vaeltava tytär, niin tarinassa toki onkin ajoittain hyvän sadun imua. Mutta muutakin kokoperheeseen vetoavaa ainesta löytyy ja sitä voi pitää vähintään yhtä keskeisenä, ja vaarallisempana. Kyse ei ole pelkästä kamut kohtaavat -stoorista. Vahvin idea, jota elokuvan tarina pohdiskelee eri puolilta, on käytännöllisen ja spirituaalisen suhde. Kerronta vääntää nämä pohdiskelut vitseiksi ja vitsin kaltaisiksi frankenstein- alluusioiksi. Silti jotain hurjempaa pilkottaa lävitse. Mihin tämä elokuva lopultakin vetoaa, kun se siirtää äidin enkeliksi ja korostaa isän kontrollia tyttäreen? Mihin tällainen elokuva pyrkii esittäessään yksityskohtaisesti miten tyttö löytää roolinsa naisena (so. deittidaamina josta pojat kilpailevat) poikahengen ja miehen rakentaman koneiston läpi kuljettuaan? Sitä vaarallisempaa ideologista koodausta mitä fantasiallisempaa se on, koska sitä enemmän ihmissuhteiden mallit sijoitetaan abstraktisen alueelle. Näin "Casper" opettaa: pojan tulee uhrautua isän vuoksi ja tyttärellä ei tule olla emotionaalista sidosta äitiin. Tarinan isät ovat keksijöitä, jotka huono kaveriseura voi houkutella kuolemadraivin kaasupolkimelle. Tarinan äidit ovat spirituaalisia olentoja, joita ainoastaan miespuoliset voivat kohdata; suhteessa tyttäriin äidit ovat, ilmeisesti, täysin siirtyneet imaginäärisen sfääreihin. Muuten naiset ovat - sivuhahmoina - ahneita tyttäriä tai kieroilevia kanssasisaria. Voitaisiinko Hollywoodissa tehdä "Ghostin" kaltaista elokuvaa, jossa nainen kuolisi ja muuttuisi haamuksi ja pelastaisi miehensä? Huonolta näyttää. Juuri miehet näyttävät seikkailevan elämän ja kuoleman rajamaastossa. Sfäärien välissä kulkeva naishahmo kelpaa vain sanansaattajaksi. -- m g s o i k k e l i * csmaso@uta.fi * http://www.uta.fi/~csmaso -==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==-==- "Funny funny funny. It's sort of funny funny funny to think without a brain - it is really something like a trick but not a trick to think without a brain. Talking is even harder but it can be done." - Cordwainer Smith: Angerhelm Soikkelin elokuva-arkisto