========================================================= Lyhyesti: "Congoa" tehdessä ei tyydytty Michael Crichtonin romaaniin, vaan tarinaa on täytetty viestintätekniikalla ja rasismia kierrättävillä vitseillä; myös gorillat ovat ihmistäytteisiä, joten ne näyttelevät normaalia huonommin. Kongon salaisuudet hosutaan hurmeella pohtimatta miksi. Eläimiä silpova leffa ei kelpaa lastenkaan pelotteluun. ========================================================= "Congo" yrittää näyttää A-luokan spektaakkelilta kahmiessaan mukaan vähän kaikkea mitä viidakkoon sijoittuvaan teemapuistoleffaan kuuluu: isoja aseita, komeita maisemia, yllättävän näyttäviä efektejä, nopeasti yhteen nivottuja kohtauksia ja paljon eri perustein tyypiteltyjä hahmoja. Kalustoa riittäisi, mutta käyttäjät ja käyttöön sopivat tilanteet joko sotkeutuvat liikaan dialogiin tai latistuvat siihen että sankareina on joukko eikä yksilöitä. Frank Marshall näyttäisi siis olevan liian demokraattinen ohjaamaan perinteistä sankarispektaakkelia, kun paremmin hänelle sopii aihe tosielämästä ja ihmisten välisistä suhteista (vrt. Marshallin "Elossa"). Katsojaa yritetään arvuutella tarinan lopputuloksesta asetelmilla, joissa dialogi on rutiinimaisinta ja näyttelijätyö heppoisinta. CIA-sankarittaren ja kapitalistipomon kontrahti ei vedä juonta, eikä kuningas Salomon kaivosten löytäminen sekään innosta katsojaa, eivätkä harmaat tappajagorillat riitä nekään kiihottamaan kuin camp-hermoja. Minkä vuoksi Afrikkaan oikein mennään? Safarijoukkio vain kertyy yhteen ja hajoaa tappojen tuuliin, kun nopeasti esitetyt onnettomuudet ja taistelut napsivat ketä sattuu. Tarzan lie muuttanut ajoissa pois, Greenpeacen taktiseksi tueksi. Tällaisen leffan ainoa pelastus olisi lisätä huumoria ja lajityyppien kierrätystä, pistää kalpeille keinogorilloille vampyyrihampaat tai paljastaa imperialistinen salajuoni Salomon kaivosuiluista. "Congon" _ainoa_ kiinnostava asetelma on biologin ja Amy-gorillan oidipaalinen romanssi, joka herättää lepsun viidakon kiusaamassa katsojassa tahatonta huumoria. Kauniit maisemat ja tekoälykkäät sukulaiset voi nekin tsekata ennemmin "Sumuisten vuorten gorilloista", ja mikäli ihmisten hätä luonnon ja vaistojen uhrein kiinnostaa tällaista - lapsille tehtyä viidakkorytinää - enemmän, niin samalta ohjaajalta löytyy monin verroin mielenkiintoisempi ja seikkailunakin suorasukaisempi "Elossa". -- ##################### "Let us not picture the bourgeoisie symbolically M.G. Soikkeli castrating itself the better to refuse others csmaso@uta.fi the right to have a sex and make use of it as ##################### they please." - M. F. - Soikkelin elokuva-arkisto