1. "Crash"-elokuvan (1996) arvostelu 2. "Crash"-romaanin (1996) arvostelu 1. "Crash"-elokuva =================================================================== Lyhyesti: "Crash" on leffa coca-kolaristeista eli autoja ja kehoja romuttavista seksimaanikoista. Filkka perustuu J.G. Ballardin scifistiseen tekstiin, mutta ohjaaja Cronenbergin tulkintana tarina on pitkänviileä kuin pyhäinmiesten päivä. Laiskansutjakka porno ei riitä kostuttamaan sitä, kun päärooleissa jäykistelevät Holly Hunter, James Spader ja R. Arquette. =================================================================== Useimmiten rakastavaiset kohtaavat kuin laivat yössä, mutta "Crashissa" he jysähtävät toisiinsa kuin yhteiselle kaistalle eksyneet bemarit baanalla. "Crashin" näyttelijävalinnat ovat aivan pemaristaä, sillä mitään futuristis-eroottis-filosofista tunnelmaa ei kyllä synny sellaisella miehityksellä, jonka suurin intohimo näyttäisi olevan kasvojensa säilyttäminen, eikä turmeleminen - kuten tämän leffan tarina edellyttäisi! James Spader on kai videonauhoista pitäen luottonäyttelijä, jos halutaan esittää vähän kinkyä seksiä ja Rosanna Arquette tuodaan flkkaan, jos halutaan filmille sivistyneen näköinen mimmi joka uskaltaa näyttää daisarinsa. Holly Hunter on pressitiedotteen mukaan itse kinunnut Cronenbergin filkkoihin siitä pitäen, kun näki "Erottamattomat", mutta sellainen anekdootti kertoo vain Hunterin yrityksestä soveltaa "Broadcast News"-leffassa huomiota herättänyttä, _aikuismaista_ hysteria- näyttelemistään. Ja tuossa tulivat mainituksi vasta ne, joita ylipäänsä sietää tämän sinne&tänne törmäilevän leffan puitteissa. Omituisin valinta on älykköbimbon paradoksista hitaasti toipuva Deborah Unger, joka koko leffan ajan nykii päätään "aistikkaasti" kuin ylisuurta orgasmia sulatteleva Boa. Muutenkin erotiikka on tässä leffassa sellaista B-luokan pornosta valmiiksi sensuroitua kamaa, jossa kiihottavin kohtaus on autoerootikkojen yhdessä katselema ruotsinkielinen (sic) törmäystestivideo! Ainoa jolla koko filkassa on mitään tatsia tarinaan, on Elias Koteasin esittämä kolaritaiteilija, "renegade scientist", jonka suuri projekti on muotoilla uudelleen ihmiskehon kauneus autokolareiden avulla. Hänen läsnäolonsa tuo filkkaan kaiken energian. Jos näyttelijäkaartilla lie ollut hauskaa - tai edes mietiskeltävää: zen ja stunttien kunnossapito - niin se ei näy lopputuloksessa, paitsi ehkä cronenbergilaisen viileän, friikkisen erotiikan kompromisseihin taipumattomana kiteytymänä. Kyllä, "Crash" on varmasti juuri sellainen visio, jonka Cronenberg on aina halunnut näyttää maailmalle, vaikka hän ei saakaan esittää tarpeeksi aidon näköistä kolarigorea - "Crash" on vieläkin väkivaltaisemmin fallista kuolevaisuuden hysteriaa tarkasteleva elokuva kuin "Erottamattomat". Näin innostunut Cronenberg selittää pressitiedotteessa: "To marry a Volvo with the limo, we discovered why everyone should drive a Volvo. To achieve a front end crash, we had to cut the bumber off its posts, because the Volvo refused to crumple." Hmm? Onko Cronenbergin kässärivalinnassa sittenkin kyse hyvien sponssaajien löytämisestä? "Crash" on olevinaan kuva lähitulevaisuuden ihmisten sukupuolisuudesta ja sillä tavoin varoittava merkki sadismin mielikuvien lisääntymisestä kulttuurissa. Cronenberg väittää päähenkilöiden vapaasti venyvän avioliiton olevan "archetypal post-nuclear post-technology couple". Blääh, eivät Ballardilta haetut siunaukset pelasta tämän leffan katsojia tylsyydeltä! Scifiähän leffassa ei ole muuten kuin synkemmänpuoleisten metallileffojen tunnelmia haaleasti kopioiden - kuitenkin johonkin dystooppisempaan tulevaisuuskuvaan etäännytettynä "Crashin" tarina olisi voinut alkaa kiinnostaakin, eikä vain se missä kolhimajärjestyksessä kukin keho yhtyy seuraavaan kehoon. ----------------------------------------------------------------------- 2. "Crash"-romaani CRASH - eli mitäs teet kolarin jälkeen, rakas? J.G. Ballard: Crash. Suom. Ville Keynäs. Loki 1996 "Autokolari oli ensimmäinen todellinen kokemukseni vuosikausiin. Ensimmäistä kertaa jouduin fyysisesti kohtaamaan oman ruumiini, tuon ehtymättömien kipujen ja märkimisten ensyklopedian, kuten myös toisten ihmisten vihaisen tuijotuksen ja yhden miehen kuoleman." Ballardin "Crash" (alunp. 1973) ei ole mitään tyypillistä tieteisfiktiota, jonka omituinen maailma aukeaisi tietyltä näkökulmalta ja jonka juonta voisi seurata yhden vaihtoehtomaailman logiikalla. Ballardin kaikki huomio on materiaaleissa ja hänen tarinansa keskittyy tiettyjen materiaalien yhteensovittamiseen: luvallisen julkisten ja kätketyn intiimien. Ballard kokeilee tutkijan intohimolla, kuinka ihminen on yhtä käyttämiensä tekstuurien kanssa, näistä vahvimpana ympärille muotoillut panssarit, kuten autot ja lentokoneet. Romaanin alaotsikko on suomalaisen sopuisasti "Kolari", mutta kunnioitettavan päättäväisesti säilytetty pääotsikko "Crash" kertoo toki kattavammin, että kyse on orgastisesta, valmiit ja kuolleet muodot ylittävästä yhteenliittämisestä, johon verrattuna paraskin parittelu on pelkkä pitkä pyöräretki Pohjanmaan lakeudella. "Crash" on äkillisesti paljastuvan kiihotuksen ja irvokkaasti julkistuvan himon estetiikkaa, ja kierrätystä uusiksi aistimuksiksi. Esipuheessa Ballard toteaakin, että hänelle pornografia on poliittisinta fiktiota, koska analyyttisyyteen kykenevässä pornografiassa käsitellään tapoja, joilla itse riistämme toisiamme ihmisinä. Olennaista Ballardin lähtökohdalle on se, että hän ei kirjoita tylsää pornoa, vaan kivuliasta ja kiivasta, lukijan aistimukset ylittävää kieltä. Kun lukee "Crashin" vasta Cronenbergin siitä tekemän filmatisoinnin (1996) jälkeen, tajuaa selvästi, miten valju versio elokuva on ja miten kirjava, jäljittelemätön kudelma on Ballardin romaani. Tarinan keskipisteessä keinuva monineuvoinen avioliitto tai minäkertojan kehitys- eli rappiotarina mainosohjaajasta opettajansa näköiseksi kolarimaanikoksi eivät ole yhtä olennaisia kuin kerronnan ohessa elävät lukuisat mielikuvat materiaaleja murskaavasta painajaislogiikasta, sairaanhoitajaan kätketystä aistillisuudesta tai invalidiautosta klitoriksen jatkeena. Olen joskus tuuminut, voisiko kirjoittaa sinitarran historian siitä käsin, mitä kaikkea se on tuonut kotiemme seinille ja miten sinitarra on muuttanut julkisten merkkien kierrätystä osana intiimiä elämää. "Crash" tuntuu sulkevan sisäänsä tällaisetkin aihealueet, koska jokainen kankaan sauma, esineiden liitos tai eletystä unohtunut eritteenjälki kromin pinnalla paljastavat toistensa kätkemiä merkityksiä. Ballardin kirjan näyissä me myymme itsemme jokaisella julkisesti lausutulla sanalla ja teolla. Ballardille kiihottumisen pienin yksikkö on kohdata intiimin elämän merkki julkisen alueella. "Crash" on eroottinen teos tavalla, jossa aistimuksia liikuttelevat kaikki julkisen alueella koetut henkilökohtaiset tapaukset, kaikki moraaliset voimisteluharjoitukset ja tahallinen teennäisyys, kaikki paljastuksilla flirttaileva uskottomuus yksityiselämälle. Ville Keynäksen käännöstyö siirtää Ballardin materiaalivoittoisen tekstin varsin ilmavasti suomeksi. Vaatii rikasta sanavarastoa ja kykyä paneutua Ballardin visioihin, jotta samanhenkiset, sisälmysten ja kromin kohtaamista ylivalottavat kohtaukset piirtyvät vaihtelevilla tavoilla lukijan nähtäväksi. Luettuaan "Crashin" suhtautuu huomattavalla tarkkuudella autoja koskevaan kieleen. Jo kesken kirjan lukemisen aloin hätkähdellä nähdessäni mainoksia, kuten "Sovita itsellesi uusi, lämmin Volkswagen", tai Tekniikan Maailman surua "kasvonkohotuksen turmelemista autoista". "Crash" on epäilemättä yksi tärkeimmistä suomeksi käännetyistä konefiktioista, koska se näyttää niin pelottavan tuntuvasti maailman, joka muistuttaa omaamme samalla unen logiikalla kuin USA:n on sanottu olevan totuus Euroopasta; alitajuntamme irstas näyttämö. Ballard kirjoittaa maailmasta kuin näkisi sen ensi kertaa, ja tällaiset hänen lähtökohtansa näyttävät olevan kaikelle scifille (esipuheessa): "Itse asiassa uskon, että jos nyt olisi mahdollista unohtaa koko olemassaoleva kirjallisuus ja olisi aloitettava alusta ilman minkäänlaisia tietoja menneestä, kaikki kirjailijat huomaisivat väistämättä tuottavansa jotakin hyvin tieteiskirjallisuuden kaltaista." M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto