======================================================================
Lyhyesti: "Crimson tide" lähtee liikkeelle pelottavan realistisesta
uhkatilanteesta ja onkin pitkän matkaa lähitulevaisuuden scifiä, jossa
ihmissuhteet on korvattu hi tecillä ja kaupunki sukellusveneellä.
Loppua kohden leffa menettää huomattavasti jännitystään amerikkalaisen
konsensuksen ja pullistelun nimissä. Joltinenkin "Top Gun" veden alla.
======================================================================

Muistatteko vielä "War gamesin" tehokkaan aloituksen, kohtauksen, jossa
testattiin ydinohjusten lähettäjien sotavalmiutta? "Crimson tide" on
saman kohtauksen pitkitetty ja älykkäästi käsikirjoitettu versio. Se on
paljon velkaa, velkansa tunnustaen, aiemmille sukellusvenejännäreille,
etenkin intensiivisen miesyhteisön kuvaajana ja voi siinä nähdä oppia
myös erinäisistä "Die hard"-klooneista. Juoneltaan elokuva on uudelleen-
lämmitys vanhasta (1964) "Fail-safe" -leffasta. IMD:n sukellusvene-
elokuvien genre (15 leffaa) ei edes tunne moista filmiä (vaan tunnistaa 
"Crimson tiden" referenssiksi vain "Enemy below" -elokuvan (1957)) 
sillä "Fail-safen" toiminnallinen välikappale ei ollut sukellusvene
vaan amerikkalainen pommikone.

Elokuvaa katsoessa mietin miten samoilla efekteillä ja saman-
kaltaisilla lavasteilla olisi saatu huima scifi-elokuva tähtiristei-
lijän seikkailuista syväavaruudessa. Mutta tuottajat eivät luota vielä
scifiin niin pitkälle ja poliittista rahaa tällainen elokuva saanee
leikitellen; scifi-kehys on kuitenkin elokuvassa hyödynnetty ja siihen
tehdään hauskoja viittauksia.

Tony Scott on sama ohjaaja joka teki kaikkien aikojen pömpöö-
seimmän USA:n asevoimien ylistyksen "Top Gun"-elokuvalla. Sittemmin
Tony "Ridleyn veli" Scott on ohjannut melko harvakseen, siistejä ja
varmoja töitä, muttei juuri muuta mielenkiintoista kuin "True romance".
Myös "Crimson tide" on hyvänä käsi- ja konetyönä tehty toteutus hyvästä
käsikirjoituksesta, ujostelematon hymistely asevoimien tehokkuudesta.
On kuitenkin valtava ero "Top Gunin" ja "Crimson tiden" välillä mitä
tulee ulkopoliittiseen korrehtuuriin. "Crimson tide" ylistää suoraa
toimintaa, mutta yhtä vahva ideologinen säie käsikirjoituksessa on
sovittelevalla, varovaisella ajatustavalla. Lisäksi elokuva tuntuu
peräti radikaalilta allegorialta, kun ajatellaan että elokuva kertoo
sukellusveneestä nimeltä "Alabama", jossa oikeutettuun kapinaan on
nostamassa mustaihoinen akateeminen mies. Tässä suhteessa näyttelijä-
valinnat ovat erittäin oikeutetusti Denzel Washington kapinallisena
suoraselkänä ja Gene Hackman vanhan punaniskan yrmyroolissa: kaikki
ovat hyviksiä ja toimivat oikein mutta heidän on löydettävä tapa
sovittaa yhteen eriävät politiikkansa.

Käsikirjoittaja Michael Schiffer väittää elokuvaa "filosofiseksi
draamaksi", mutta silloin "Top Gun" olisi varmaan "esoteerinen ballaadi"?
Uskonnollisia elementtejä leffasta sensijaan löytyy, mieskuoro hymisee
ääniraidalla kun aaltoihin painuvaa sukellusvenettä kuvataan eri näkö-
kulmista. Ei, en ostaisi käytettyä sukellusvenettä tältä käsikirjoittajalta,
vaikka hän osaa hommansa vielä paremmin kuin "Punaisen lokakuun
metsästyksen" tekijät. Leffasta puuttuu lopullinen rutistus ja jännityksen
kerääminen päällekkäisiksi tapahtumakerroksiksi. "Eternal vigilance is
the price of liberty",siteeraa leffan tuottaja Thomas Jeffersonia.
Siinä on myös filmin lopullinen saldo ja sanoma: arkkivihollinen Venäjä
on vielä voimissaan ja elokuvia idän pahiksista kannattaa alkaa taas
tekemään. Hohhoijaa.

Finnkino on nimennyt elokuvan "Purppuravyöhykkeeksi" mikä on
omituinen temppu latistaa elokuvan armoton asetelma poliittisesta
dystopiasta joka yritetään ratkaista aseellisen utopian keinoin.
Norjassa filmi oli nimetty "Punaiseksi mereksi", mikä ei kyllä ole
sen onnistuneempi käännös. Ehkä joku "Kohtalokas syvyys" tai muu
vastaava runoilu olisi veltto ratkaisu sekin, mutta "Purppuravyöhyke
on tolloin mahdollinen metafora kun elokuvan sisältö ei mitenkään
aukaise sitä nimeä.

--
-==-==-==-==-  mg "my papa was a scrolling screen" soikkeli -==-==-==-==-

Soikkelin elokuva-arkisto