========================================================= Lyhyesti: "Cube" on pienibudjettinen scifi/kauhu/vankila- leffa kuudesta ihmisestä jotka eivät ole aivan 'square'; "Hellraiser" kohtaa "Manillaköyden" tv-leffatasoisena ohjauksena. Mukana hieman verilättyä, hieman mate- matiikkaa, pohjalla hyvin tyylitelty idea ihmisistä jotka yhdessä voivat olla ratkaisu kafkamaiseen vankilaansa. ========================================================= "Cube" on ennen kaikkea harvinainen todistus siitä, että pienelläkin budjetilla voi tehdä ihan aidontunnelmaisen sf- leffan. Efektit ovat asiallisia ja loppujen lopuksi niitäkään ei tarvita paljon, kun katsoja saadaan uskomaan että ympäristö on täysin kontrolloitu 3-ulotteinen labyrintti, jossa henkilöt vaeltavat kuutiosta toiseen eli - kuten parissakin leffa-arvostelussa on vertaus heitetty - pyrkien ratkaisemaan Rubikin kuutiota sisältä käsin. Kun tunnelma on luotu, katsoja pitää silmällä yksityiskohtia efektitiimin puolesta; sama hyvä suljetun tilan jännite kuin "Safiiri ja teräs" -tv-sarjaklassikossa. No, "Cubessa" on myös pieniä mukavia viitteitä ajankohtansa yhteiskuntaan, siihen mistä sosiopsykologisista aineksista yhteiskunta tulee väistämättä rakentaneeksi Kuution: koko vankila on kafkamainen vertauskuva umpikujasta jonka jokainen liian monimutkainen yhteiskunta väistämättä tulee rakentaneeksi. Aluksi "Cube" kyllä näyttää siltä kuin kuusi mielisairaalan potilasta olisi eksynyt modernin taiteen näyttelyyn, mutta yllätysten rytmi on täsmällinen: millainen merkitys kullakin henkilöllä on Kuution ratkaisemiseen, ja millainen merkitys ratkaisun hidastumiseen. Matematiikasta on kelpuutettu taas kerran mystisiksi koordinaateiksi alkuluvut, tosin nehän ovat tässä scifi-jutussa vasta ensimmäinen avain... Tällaisessa studion komeroon tehdyssä lavastuksessa ja henkilösuhteiden jännitteisiin nojaavassa leffassa ratkaisevaa on tietenkin se, miten tasapainoillaan vankilatilan ja siitä selviämisen välillä (vrt. "Prisoner"- sarja jonka lumo ainakin itselleni on jäänyt täysin arvoitukseksi). "Cube" on eräänlainen sisäänpäin suuntautunut katastrofileffa, jossa tilanne on kaiken aikaa räjähtämäisillään siihen, jaksaako pieni ihmisryhmä luottaa toisiinsa. Myös loppuratkaisun sujuvuus merkkaa tällaisessa leffassa paljon, ja ainakin itse olin kovasti pettynyt siihen, miten helposti - joskin leffan aiempiin henkilökuviin sopivasti - siitä selviydytään; odotin jotain kryptisempää korotusta. Veijo Meren "Manillaköyden" tämä leffa toi mieleen siinä, miten universaali lopultakin on moinen "turhan matkan" tarina, siis ns. "paska reissu mutta tulipahan tehtyä" muutettuna allegoriaksi elämänvaelluksesta. Samalla tavoin kuin miehen ympärille kääritty köysi ei itsessään merkitse yhtään mitään, vaan on ainoastaan motiivi ja muoto, jolla tarinaan sidotaan solmukohtia, samalla tavoin kuutio on puhdas motiivi/muoto, jonka sisällä tarina syntyy niistä aineksista joita henkilöt ovat sinne tuoneet. "Cube"-leffassa pidin kovasti niistä muutamista syvyyskuvista, joissa joku henkilö on etualalla ja tilanne elää taustalla edes hetken aikaa hänen mielensä maisemana. Samalla tavoin kuin "Manillaköysi" on kertomus sotakauhukertomusten kokoamisesta ja purkamisesta, on "Cube" elokuva elokuvakatsojan ahdistuksesta: etsimme pääsyä siitä katsomon kuutiosta, johon olemme tulleet jostain epämääräisestä syystä aivan tuntemattomien ihmisten seurassa. Hyvää metafiktiota. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 15.8.2000 Soikkelin elokuva-arkisto