============================================================ Lyhyesti: "Dogma" on tavanomaisen hälyisä teinikomedia, jossa Raamattua ja etenkin Ilmestyskirjaa tulkitaan alapään asenteella. Enkelibuumin pohjat, mutta asenne pitää, silläkin hinnalla että vitsit osuvat harvaan. Freesit kasvot ja tutut tähdet eivät stemmaa, muuten John Hughes -huumorin perillinen. ============================================================ Kuinka huumoriton on uskonto ja miten monitulkintaisia synnit, se käy ilmi "Dogmasta" (1999). Leffa on tyylilajiaan fiksumpi, mikä ei paljon vaadi, kun vitsaillaan Raamatulla jenkkiteinien yleissivistyksen tasolla. Ja tyylitajun. Shit- demon'in kaltaiset oivallukset voi tietysti ottaa hyvinkin pitkälle vietyinä uskonnollisen symboliikan muunnelmina - miksi veri olisi keskeinen elementti eikä paska? miksei kaikki Golgatalla vuodatettu kelpaisi rituaaliseen kierrätykseen? - mutta ihan niin rennosti "Dogma" ei hyvilläkään ideoilla etene kuin "South Park" tai Tromaville -tyyppiset eksploitaatiot. Kertonee paljon, että videon kanteen on painettu suomalaisen pornolehti Slitzin suositus ja että 10 pistettä antaa toinen julkaisu skaalassa "rentability". Toisaalta tämän siistimmin ja hinnakkaammin tuskin voisi toteuttaa näin roisilla asenteella tehtyä elokuvaa. Elokuvaan on mahdutettu varmaankin kaikki ne kysymykset, joita ihmisellä voi herätä rippikoulun jälkeen, ja vastauksista pidetään roti: miksei jumala olisi nainen, miksei opetuslapsia olisi 13, miksei Jeesus oli mustaihoinen, miksei jumala voisi olla erehtyväinen, ja mitä _siitä_ seuraisikaan. Juonikin on tarpeeksi omalaatuinen, jotta fantasian harrastajana kandee katsoa leffa videolta. Kaksi luopioenkeliä lähtee kohti New Jerseytä, koska katolinen kirkko uudistaa brändinsä ja lupaa täydellisen anteeksiannon jokaiselle joka saapuu tiettyyn kirkkoon. Apokalyptiaa enteilevälle matkalle liittyy Linda Fiorentinon esittämä Jeesuksen etäserkku, pari kylähullua teiniprofeettaa, sekä muuta maallistunutta mytologiaa. Antti Kylliäinen -takuu, että muutama anekdooteista on oikeasti koskettavia ja että vitsit ovat simppeleitä - ja että teologit voivat vaihtaa oppialansa käsikirjoittajien kouluksi. Paitsi että "Dogma" rakentelee Raamattu-viittauksiaan amerikkalaisten elokuvien pohjalta, se on sujuva yhdistelmä teinielokuvien parhaista ideoista: matkaa tehdessään tavataan friikkejä, selvitään onnettomuuksista, kiusataan isä-hahmoja, eletään ylipäänsä vapaana pikkukaupunkimoraalista. "Dogman" profeettapari, "ääliökaksoset" ovat itse asiassa saaneet lähetyskäskynsä John Hughes -elokuvista, ja vaikka "Dogma" on harkitusti härskimpi ja verisempi kuin Hughesin tuotokset, se tavoittaa yhtä kepeän asenteen kertomiseen, kadunvarsipaikkojen värisävyjä myöten. Taustatietojen mukaan hahmopari on jatkoa Smith&Mewes -filmeille, (Kevin) Smithin ohjaustyötä myöten. Itselleni Smith on tuttu nimi pelkästään toteutumattoman Teräsmies-filkan käsikirjoittajana, mutta varmaankin Mr. Smithillä on laajempikin lajisuositus takanaan. Uskonnot, tupakkafirmat ja Hollywood ovat kilpailevia teollisuuden aloja, jotka kaikki saalistavat pikkukaloja nuorison keskuudesta, mutta harva leffa moista myöntäisi. "Dogman" kapeus ja tylsyys syntyy kuitenkin siitä, että se ei tohdi tuulettaa muita uskontoja kuin yhteen ja samaan käsikseen pohjaavia. Eipähän sitä taida tehdä fiksummatkaan uskonnon koettelijat, Neil Gaiman & co. Linda Fiorentino tuo aikuisessa totisuudessaan maanläheisyyttä tähän elokuvaan, samoin luopioenkeleitä esittävä kaksikko Ben Affleck ja Matt Damon. Etenkin Damon on löytänyt viimeinkin näyttelijäluonnolleen sopivan hahmon: ikuisen nuorisorikollisen. Muu näyttelijäkaarti on täytettä, ja osoittaakin paljon tällaisen elokuvan heppoisuudesta, ettei sitä ole keskitetty käsikirjoituksen parhaimpaan keksintöön, häijyjen enkelten ristiretkeen. Alan Rickmanin kaltainen koomikko taas menee hukkaan kirjavan kaartin seassa. Mitä isompaa kohdetta ampuu, sitä tarkemmin pitäisi pilkan nuoli kohdistaa. Voi vain kuvitella, mitä Abrahams-Zuckers - tuottajat olisivat repineet tästä tarinasta parhaina vuosinaan. Ja etteikö tällaista elokuvaa voisi tehdä myös ilman verta & suolenpätkiä? -- M.G. Soikkeli Videolta 10.2.2001 Soikkelin elokuva-arkisto