=================================================================== Lyhyesti: "Drop zone" on käsikirjoitukseltaan lennokas aktioleffa, yhdistää sujuvasti erilaisia maailmoja: laskuvarjosurffarit ja mega- luokan atk-rikollisuus. Ohjaaja vain hukkaa aktion aiheet ja mokaa käsikirjoituksen mahdollisuudet. Gary Busey saa kerrankin runsaasti tilaa pahiksena, mutta Wesley Snipes ei tunnista rooliaan. =================================================================== John Badhamin ei tarvitse ohjata yhtä tiivistä ja tyyliltään varmaa aktioelokuvaa kuin esimerkiksi James Cameron tekee. Ehkä Badham saa leffoilleen tuotanto- ja kassatulorahat sillä, että hänen luotetaan tekevän _hyväntuulisia_ elokuvia, sellaisia kuin olivat "Bird on a Wire" tai "Saturday Night Fever". Hieman samoin kuin Jonathan Demme, Badham näyttäisi ohjaavan mielellään juhlan kaltaista joukkojen liikettä ja tunnelmaa, olevan enemmän ihmisistä koostuvan miljöön kuvaaja kuin yksittäisiä hahmoja tarkkaileva ohjaaja. Ajatellaan vaikkapa Badhamin elokuvaa kuten"WarGames": filmi on sellaisenaan yksi parhaita jännitysfilkkoja, mutta _miten_ kiehtovan siitä olisi voinutkaan saada keskittymällä vielä enemmän pienen hackerin hengenelämään maailmanlopun maisemissa? Ongelmat Badhamin leffoissa alkavat siitä kun pitäisi tietää mihin kastiin leffan protagonisti kuuluu: missä määrin hän on taidoillaan ja tiedoillaan ympäristöön vaikuttava hahmo, missä määrin hän on esimerkiksi sankarillinen? Erityisen pulmalliseksi ohjaus tulee kun pitäisi keksiä miltä aktiounivormunsa monta kertaa lunastanut leffasankari näyttäisi juuri tällä kertaa - mikä on Wesley Snipesin sankarirooli juuri tämän käsikirjoituksen puitteissa? Paljon paremmin Badham pärjääkin jos hän saa käyttää sellaista sankarinäyttelijää, jolla on vähänkin monipuolisempi tausta, esimerkiksi Mel Gibsonia. Wesley Snipes ei saa niin paljon tilaa budotempuilleen kuin edeltävissä aktioleffoissa, joten paljon leffasta saisi pelastettua hyvin kirjoitetun juonen avulla. Mutta kun juonikaan ei tunnu kiinnostavan Badhamia siksi paljon, että hän ylläpitäisi jännitystä viimeisille metreille asti. Enemmän häntä huvittaa isoksi kasvaneen hackerin persoona aktiomiesten riveissä - hauskanpito ylipäänsä. Sikäli kuin hollywoodleffa yhä noudattaa draamajuonen kultaista kolmijakoa pohjustukseen, kehittelyyn ja huipennukseen, voi tältäkin kantilta selittää miksi nämä aktioleffat epäonnistuvat silloinkin kun mukana on runsaasti dollareita ja osaavia aktioleffan tekijöitä. Hollywoodin aktioleffoissa osataan oikein hyvin virittää odotukset tapahtumille, pohjustaa hahmot ja ongelma ja saada ne soimaan yhteen ristiriidoitta: esimerkiksi tällä kertaa kosto, rikoksen selvitys ja väljä romanssi. Mutta kun kehittely tiivistetään liian lyhyeen, jäteään toisaalta liikaa tilaa keskivaiheen kehittelylle: annetaan kehittelyn hitaasti edetä rakennettujen odotusten varassa, ja sitten hoidellaan loppuselvittelyt tollon nopeasti. Luin äskettäin että pohjustuksen, kehittelyn ja loppuselvityksen suhde olisi hollywoodleffoissa jotakuinkin 1:2:1, mutta oma veikkaukseni olisi vähintään 1:4:1. Sanalla sanoen: leffan huomio ei olekaan draamallisen jännityksen tasapainossa, vaan keskeistä on dramaattinen hyöky yli maisemien. Jälkeen ei jää kuin affektien kuiva popcornmaku. No, "Drop zone" ei mene täysin harakoille, sillä sivurooleissa on muutamia jämäköitä ja hauskoja hahmoja. Gary Busey on monta kertaa joutunut piipahtamaan leffassa vain pienessä apupahiksen roolissa, mutta tällä kertaa hän saa hönkiä koko estraadin leveydeltä. Busey näyttää joltain Nick Nolten isoveljeltä ja jo läsnäolollaan kaataa heiveröisemmät näyttelijät. Miksi kummassa hänelle ei ole aiemmin suotu isompaa aktioleffan roolia? Onko hän liian vaalea aktiosankariksi ja joutuu siksi natsien pikkuleipiin? Korkeiden paikkojen kaunottarena esiintyy Yancy Butler - pitää tiukasti puolensa ison mieskaartin keskellä, mutta on ulkonäöltään ihan liian pintaa ollakseen totta näissä aktiomaisemissa, ainakaan maan pinnalla. Leffan siedettävyydestä ja monesta hyvästä huimauksesta menevät pisteet rohkeille kuvaajille, ja tietysti filmin leikkaajille, jotka ovat saaneet kellon tarkkuudella etenevät rikokset näyttämäänkin tehokkailta. "Drop zone" on sentään yritys löytää lisää ilmatilaa ideoiltaan ummehtuneeseen aktioleffan genreen - ohjaajavalinta vain oli alkujaan väärä. -- "kaadetun puun kannon päästä saa paistaa kuu tämän illan" -basho- Soikkelin elokuva-arkisto