Elephant ======== "Elephant" (2003) koettuna leffakerhossa oli välillä järkyttävä, välillä ärsyttävä, ja se juuri pakottaa ajattelemaan, miten lyhyt välimatka on kiiltokuvamaisen ministerin ja "striittipaskasta" sopertavan tamperelaisen pummin välillä: miten helposti kehyksen vaihtaminen muuttaa järkyttävän kohtauksen tai hahmon ärsyttäväksi. Vaikkakin Gus van Santin antama tulkinta Columbinen koulujoukkomurhalle on parhaita mahdollisia mitä elokuva voi tehdä, pysytellä mahdollisimman sivullisena sille mitä tapahtuu ja tehdä kuitenkin ihmisistä ja heidän ympäristöstään hyvin yleisesti myötäkoettava - siitä huolimatta siltä jää kaipaamaan vielä paljon enemmän. Se on niitä elokuvia, jotka saisivat jättää välillä kylmäksi mutta jotka eivät saisi ärsyttää pohtimaan elokuvan artistisuutta tai esimerkiksi patologisoitujen hahmojen stereotyyppisyyttä. Aloin toivoa "Elephantia" katsoessa, että varsinaisia murhia ei esitettäisi lainkaan - mutta niihin ja niiden tekijöihin käytettiin aikaa juuri sellainen jakso, että heitä miltei tulkittiin eikä sitten kuitenkaan. Kenen tahansa toisen ohjaajan tekemänä esimerkiksi viite murhaajien suudelmaan suihkukopissa olisi tuntunut osoittelevalta, mutta ei van Santin, "Matkalla Idahoon" -filmin tekijältä. Niinpä "Elephant" oikeastaan siloittelee enemmänkin kuin antaa särmää, jonka avulla elokuvaan tarttua. Esimerkiksi tuota homoeroottista viitettä ei katsoja pääse käyttämään taustaselitykseksi tappajille. Elokuvassahan seurataan myös gay/hetero-keskustelupiirin kokoontumista ja siitä päätellen koulun ilmapiiri ei ollut erityisen "pakottava" näillä kriteereillä. "Elephantin" nuoret näyttelijät ovat pelottavan aitoja ja luontevia, jopa pieni fiktioleffan suuntaan tehty myönnytys koomisesta kohtauksesta (kolmen bulimikon oksennuskuoro) tuntuu helpotukselta leffan keskivaiheen tunnelmissa. Leffaa en siis välttämättä suosittelisi keskustelupohjaksi sen paremmin kasvatusaiheiseen kuin aselakeja käsittelevään tilaisuuteen, kouluun tai mihinkään. Se on taitava elokuvallinen simulaatio erään koulun viimeisestä päivästä... mutta kun Venäjällä eräs toinen koulu joutui vieläkin raaemman terrorin kohteeksi, niin mikä tahansa koulukeskeinen simulaatiofilmi alkaa tuntua myytin sisällä kieriskelyltä, oli tekijäin tarkoitus miten hyvä tahansa. Ja onhan mahdollista, että "Elephant" muuttuu ajan myötä yhtä epämääräiseksi ikonisen murhateon tulkinnaksi, fiktiodokkariksi esteettisin eikä moraalisin kriteerein, kuin muutkin vastaavat sosiaalisia katastrofeja "tutkivat" elokuvat. Jos Myyrmannin pommimiehestä PG:stä tehtäisiin elokuva esimerkiksi hänen isänsä kirjan pohjalta, tuloksena voisi olla hyvää tarkoittaenkin yhtä elämälle vieras "tutkimus" kuin "Elephant". Eli kaunis elokuva kokonaisuutena, toki, hirvittävän kaunis, kunhan tajuaisi poistua teatterista jossain 50 minuutin kohdalla... tai löytäisi jonkin ihan muun tavan lähestyä tätä filmiä, esimerkiksi sen elefantin? Eräässä kuvassa (pianoa soittavan) tappajan huoneen seinällä vilahtaa hänen piirroksensa elefantista; pitäisikö se tulkita avaimeksi hänen asemaansa koulukiusattuna ja erilaisuudenkokemuksiinsa käytävien ja jatkuvan liikkeen läpäisemässä, nuoruuden kronotoopille rakennetussa tilassa?? IMDb:n sivuilla "Elephant" on kiteytetty niin tylysti ja hieman typerästi, että oikeastaan elokuva sen ainsaitsee: "Lots of perambulation. A little killing." Ai mitä "perambulation" tarkoittaa? En tiedä, mutta siltä se elokuva NÄYTTÄÄ. -- M.G. Soikkeli Turussa leffakerhossa 17.10.2004 Soikkelin elokuva-arkisto