===============================================
Lyhyesti: "Englantilainen potilas" on lahja
kaikille, jotka ovat kaivanneet pitkää ja
polveilevaa tarinaleffaa, samanlaista kronikan
jähmeyden välttävää elämänkausikuvausta kuin
"Olemisen sietämätön keveys". Hyvät näyttelijä-
valinnat ja muutama muistoihin jäävä kohtaus;
tämän kertaa vielä videolta. Lempeää lempeä.
===============================================


  "How can you smile, pretending as though
   your life hadn't capsized?"


Afrikka, lentäminen menneisyydestä
pakenemisena, kolmiodraama sodan keskellä -
onhan se toki lähellä "Casablancaa", vaikka
useammalla tavalla "Englantilainen potilas"
poikkeaa tuosta leffafriikkien jumaloimasta
klassikosta, jonka jokainen kohtaus on
muuttunut alan ikoniksi, kuin muistuttaisi
sitä. "Englantilainen potilas" ei tarvitse
esikuvaksi asetetun filkan draamallista
yhtenäisyyttä sen paremmin ajassa (muutama
päivä) kuin paikassa (lähinnä Rickin kahvila),
vaan rakentaa kaksinkertaisen arvoituksen
viiden henkilön suhteista, vieläpä siten että
nuo arvoitukset liittyvät toisiinsa
"englantilaisen potilaan" kautta. Toisaalta
tarina kommentoi ujostelematta "Casablancaa:
päähenkilöt Laszlo Almasy ("Engl. potilas") ja
Victor Laszlo ("Casablanca") tuskin mahtuvat
sattumalta Afrikankaan kokoiselle mantereelle.

12 oscarin ehdokkuus tuntemattoman ohjaaja
Anthony Minghellan yllätysfilkalle on tietysti
liioittelua, ja antaa leffasta suureellisen
kuvan. Pidin kovasti juuri siitä, että tämä
leffa ei paisutellut niitä kohtia tarinaa,
joihin olisi saanut helposti mahtipontisuutta
ja suuren hetken tuntoja - esim. rakastavaisten
yllättäviin kohtaamisiin. Päinvastoin, leffa
tuntuu kuvittavan (Michael Ondaatjen) romaania
kuin kyse olisi kokonaisesta kirjasarjasta,
antaen sille mittasuhteita ja raameja yhdistää
erilaiset kulttuurit kaikille vieraalla
maaperällä. Voi tietysti hyvällä syyllä kysyä,
että missäs se Afrikka näkyi tässä leffassa,
mutta sekin tuntuu sopivan _tämän_ filmin
tunnelmaan: Afrikka on edelleen kuin
ihmiskunnan hylkäämä eräseutu, jossa toisilleen
rakkaiden ei tarvitse ponnistella ymmärtääkseen
tunteitaan, tai toisiaan.

Tunnelma on oikeastaan sellainen kuin
tarinan henkilöt tietäisivät olevansa oman
aikansa viimeiset edustajat. Sama, hieman
surumielinen sivistyksestä pois laahustamisen
tunnelma kuin "Suojaavassa taivaassa". Vaikka
Eurooppa roihuaa, on oltava oikeus edelleenkin
jatkaa omaa taivalta poispäin sivistyksen ja
sosialisoivan moraalin vaateista; oikeus myös
rakastua ja rakastaa ilman sitoutumista
romanssin oletettuun altruismiin.

"Englantilaisen potilaan" ensirakastajat
ovat miellyttävän varttuneita ja eläneen
oloisia hahmoja, kiitos Ralph Fiennesin ja
Kirstin Scott Thomasin mutkattoman
esiintymisen. 35-vuotias Fiennes jatkaa
komeiden roolien sarjaa ("Quiz Show",
"Schindlerin lista") ja Afrikkaankin hänellä
näkyy olevan kiinnostusta: takana on rooli tv-
leffassa "Dangerous Man: Lawrence After Arabia"
(1990) ja edessä kertojaääni leffassa "Prince
of Egypt" (1998). 37-vuotiaalla Thomasilla on
puolestaan takana pitkä lista esiintymisiä,
mutta vasta tämä leffa näyttäisi nostavan hänet
leffahistorian isojen starojen joukkoon;
aiemmasta tuotannosta muistanee "Vaarallisen
tehtävän" (1996) Sarahina tai "Neljien häiden
ja yksien hautajaisten" (1994) Fionana.

Juliet Binoche ja Willem Dafoe tuovat
puolestaan liian naamaroituja kytkentöjä muihin
elokuviin, että he sopisivat tällaiseen
hylättyjen rintamien autiuteen: heidän myötään
tarina alkaa näyttää isommalta ja
asetelmallisemmalta. Ilmeisesti kuuluu,
esimerkiksi, Binochen työsopimukseen, että
hänellä on oikeus tulla kuvatuksi ainakin
kerran vastavaloon toinen olka paljaana ja
toisen jalkansa ryhtiin nojaten, pohdiskelevan
eroottisena suppusuuna. Kaunista ja kulunutta.

Mitä leffa ei kuitenkaan muuten ole. En
ole lukenut vielä romaania, mutta miltei
veikkaisin, että "Olemisen sietämättömän
keveyden" tapaan tämä filmatisointi säilyttää
kiinnostavuutensa: miten aikatasot on
sovitettu, miltä mietiskeleväisimmät,
dialogissaan haastavimmat kohtaukset tuntuvat
näyttelijöiden elävoittäminä. "Englantilainen
potilas" kun on yhtäälle ihmisen juurettomuuden
ylistystä ja toisaalle itsevalittujen
sitoumusten pohdiskelua.

--
################## "Minä toivon, että luettuasi tämän sinä etsit    #########
#  M.G. Soikkeli #  viisautta, arvokkuutta ja myötätuntoa itsessäsi # o   o #
#  csmaso@uta.fi #  ja niin tehdessäsi saat nämä siunaukset esiin   #  -v-  #
##################  myös muissa." 	-Al Davison-		    #########

Soikkelin elokuva-arkisto