================================================================
Lyhyesti: "Exotica" on kiihottavan antieroottinen leffa, jossa
halujemme kohteet muuttuvat pelkojemme peileiksi. Bordelli on 
ooppera on bordelli,eikä ole ihmeen tai eksoottisen vaikutelmaa
ilman panosta, jolla ihmettyjä myy itsensä ihmeelle. Vuoden 
haastavin, viilein elokuva,draamanakin täydellinen!
================================================================

Kaikki eksoottinen edellyttää välimatkan luomista. 
Välimatka luodaan sen arkisen elämän alueen, josta 
käsin haluamme asioita, ja vieraudella,
tavoittamattomalla ja yllätyksellisyydellä 
kyllästetyn alueen välille. Lisäksi välimatka 
tulee olla ylitettävissä jollain aisteilla, mutta 
tuntuvasti mahdoton jollakin. Etelän turistikohteissa
on eksotiikkaa vielä sittenkin, kun on päästy
paikan päälle ja vietetty viikko maisemaa ihastellen;
jokin kehollisen kuuluvuuden aistimus viipyy edelleen 
kotimaassa. Strip-tease sisältää eksotiikkaa niille, 
joille katsominen ilman koskettamista pitää yllä mielikuvaa
tavoittamattomana täydellisestä nautinnosta.
     
Mutta onko eksoottisuus viimeinen transsendentin alue
jumalattomassa maailmassa? Mitkä eläimet saavat orgasmeja?
Mitkä eläimet näkevät unia? Mitkä eläimet häpeävät? Mitkä 
leikkivät? Mitkä oppivat jäljittelemään ihmistä tyydyttävästi,
mutta ovat liian lyhytikäisiä viedäkseen jäljitelmää yli
sukupolvien? Ovatko edes ihmiset joka hetki näiden eläinten 
mahdollisuuksien summa ja evoluution huipentuma? Olemmeko itse 
vierain olento itsellemme, koska olemme oppineet niin hyvin 
kuvittelemaan mitä kaikkea muuta voisimme olla?
     
Tällaisia kysymyksiä kanadalainen "Exotica"-leffa (1994) herättää, 
koska yhtäältä se näyttää ihmiset vaillinnaisina, toisaalta 
täydellisen moraalisina, jopa niin hirvittävän moraalisina, 
että elokuvasta kävelee ulos terveellisen hämmentyneenä. 
"Exotican" ihmiset eivät harrasta seksiä, vaan haluamista. 
He eivät unelmoi, vaan näkevät toisistaan unia valveilla. 
He eivät häpeä, vaan pelkäävät kiinni jäämistä. 
He eivät leiki, vaan lapsesta asti heitä aletaan harjoittaa 
aikuisen rooliin: lapsineroina heissä on aikuisuuden eksotiikkaa,
viattomuuden karismaa, jonka vain aikuinen voi ymmärtää. 
     
"Exotica" tuntuu viestivän myös hyvin pessimistisen 
mielikuvan siitä miten vähän sukupolvien rajojen yli voidaan 
opettaa, sillä tietämättömyyden tilassa oleminen, tiedollinen 
viattomuus, viehättää meitä enemmän kuin eettinen tai sosiaalinen 
oppiminen. "Exoticaa" voi seurata myös vahvana puheenvuorona
pedofilia-keskusteluun.
     
Erotiikkaa kylmentävässä pohdiskelevuudessaan "Exotica" 
muistuttaa yhdistelmää Hal Hartleyn ja Peter Greenawayn elokuvista,
mutta on visuaaliselta ilmeeltään kuitenkin ihan tavallista, 
rauhallisesti  ja liioitteluitta etenevää leffalajia; kanadalaisena 
se tuo mieleen parin vuoden takaisen erikoisen "Tappava rooli" 
("I love a man in uniform")  -elokuvan. 

 "Ruumiit ovat vastustuskykyisiä, partes extra partes. 
 Ruumiiden yhteisö  vastustaa.Tarjoutuvan ruumiin sulous
 on aina mahdollista, tuskan anatomia on aina ulottuvilla
  - mikä ei sulje pois ainutkertaista iloa.Yhä, yhä uudelleen
 ruumiit vaativat luomistaan: eivät inkarnaatiota, joka 
 puhaltaa merkkiin henkisen elämän, vaan ruumiiden 
 maailmaanpanoa ja jakamista." Jean-Luc Nancy, "Corpus". s.81

Aluksi "Exotica" tuntuu kesken jääneeltä yritykseltä osoittaa, 
että pornoluolan stripparit ovat viimeiset "aidot" ihmiset 
postmodernissa, roolitetussa maailmassa, koska he voivat 
olla työssään täsmälleen muiden (=miesten) halun kohteita. 
Tämän arkkityyppisen roolin takana he olisivat vapaita 
olemaan "oma itsensä", jotka punnitsevat edelleen millä 
hetkellä he eivät enää voineet vastata omiin unelmiinsa 
naisen tai ylipäänsä ihmisen osasta.
     
Näitäkin tunnelmia "Exotica" kantaa myötään, mutta 
loppua kohden se muuttuu _niin_ surulliseksi ja pohdiskelevaksi
sen eetoksen suhteen, mihin kaikkeen ihminen pystyy, että koko 
ihmissuhteiden verkko näyttäytyy hyödyn bordellina - ja kuitenkin 
kaikkia biologisen altruismin tai uskonnollisen etiikan sääntöjä 
vahvempana uhrautumisena. Koska "Exotica" kertoo tarinaansa
kahdessa aikatasossa, se ennättää yhtä aikaa sekä synkimpään että
idealistisempaan ihmiskuvaansa. Kumpiko kuvista on todempi? 
Vai ovatko ne edes ristiriidassa?
     
Ainoan varauksen "Exotican" suhteen voi tehdä sen 
mieskeskeisessä näkökulmassa. Leffa palvelee, kiusaa ja kritisoi 
ehkä enemmän mieskatsojaa kuin naiskatsojaa, mikä tietenkään ei 
estä katsomasta leffaa kiinnostuksella:
kuinka miehen katsojuus tulee rakennetuksi ja puretuksi.

 "Mutta voi olla, että läpikotaisin banaali on vielä 
 jossain muualla, jossain tuskin avautuneessa tilassa,
 josta puuttuvat niin yhteinen taivaasenastuminen
 kuin ihmisruumiin mallitkin (ei mannekiinia eikä 
 rahvasta). Niinpä ruumiiden kokemus olisi se, 
 että yleisintä (banaaleinta) olisi se, mikä on yhteistä 
 kullekin sinänsä." Jean-Luc Nancy, "Corpus". s.88

Ohjaaja Atom Egoyanin filmejä sietää paitsi silmäillä,
myös miettiä.

--
################  	   "Tämä subjekti,	   	 ###################
 M.G. Soikkeli     joka kokee itsensä konstituoituna      http://www.uta.fi 
 csmaso@uta.fi         juuri konstituoidessaan,	          /~csmaso/ego.html 
################	 on minun ruumiini." 	         ###################

Soikkelin elokuva-arkisto