================================================================ Lyhyesti: "Exotica" on kiihottavan antieroottinen leffa, jossa halujemme kohteet muuttuvat pelkojemme peileiksi. Bordelli on ooppera on bordelli,eikä ole ihmeen tai eksoottisen vaikutelmaa ilman panosta, jolla ihmettyjä myy itsensä ihmeelle. Vuoden haastavin, viilein elokuva,draamanakin täydellinen! ================================================================ Kaikki eksoottinen edellyttää välimatkan luomista. Välimatka luodaan sen arkisen elämän alueen, josta käsin haluamme asioita, ja vieraudella, tavoittamattomalla ja yllätyksellisyydellä kyllästetyn alueen välille. Lisäksi välimatka tulee olla ylitettävissä jollain aisteilla, mutta tuntuvasti mahdoton jollakin. Etelän turistikohteissa on eksotiikkaa vielä sittenkin, kun on päästy paikan päälle ja vietetty viikko maisemaa ihastellen; jokin kehollisen kuuluvuuden aistimus viipyy edelleen kotimaassa. Strip-tease sisältää eksotiikkaa niille, joille katsominen ilman koskettamista pitää yllä mielikuvaa tavoittamattomana täydellisestä nautinnosta. Mutta onko eksoottisuus viimeinen transsendentin alue jumalattomassa maailmassa? Mitkä eläimet saavat orgasmeja? Mitkä eläimet näkevät unia? Mitkä eläimet häpeävät? Mitkä leikkivät? Mitkä oppivat jäljittelemään ihmistä tyydyttävästi, mutta ovat liian lyhytikäisiä viedäkseen jäljitelmää yli sukupolvien? Ovatko edes ihmiset joka hetki näiden eläinten mahdollisuuksien summa ja evoluution huipentuma? Olemmeko itse vierain olento itsellemme, koska olemme oppineet niin hyvin kuvittelemaan mitä kaikkea muuta voisimme olla? Tällaisia kysymyksiä kanadalainen "Exotica"-leffa (1994) herättää, koska yhtäältä se näyttää ihmiset vaillinnaisina, toisaalta täydellisen moraalisina, jopa niin hirvittävän moraalisina, että elokuvasta kävelee ulos terveellisen hämmentyneenä. "Exotican" ihmiset eivät harrasta seksiä, vaan haluamista. He eivät unelmoi, vaan näkevät toisistaan unia valveilla. He eivät häpeä, vaan pelkäävät kiinni jäämistä. He eivät leiki, vaan lapsesta asti heitä aletaan harjoittaa aikuisen rooliin: lapsineroina heissä on aikuisuuden eksotiikkaa, viattomuuden karismaa, jonka vain aikuinen voi ymmärtää. "Exotica" tuntuu viestivän myös hyvin pessimistisen mielikuvan siitä miten vähän sukupolvien rajojen yli voidaan opettaa, sillä tietämättömyyden tilassa oleminen, tiedollinen viattomuus, viehättää meitä enemmän kuin eettinen tai sosiaalinen oppiminen. "Exoticaa" voi seurata myös vahvana puheenvuorona pedofilia-keskusteluun. Erotiikkaa kylmentävässä pohdiskelevuudessaan "Exotica" muistuttaa yhdistelmää Hal Hartleyn ja Peter Greenawayn elokuvista, mutta on visuaaliselta ilmeeltään kuitenkin ihan tavallista, rauhallisesti ja liioitteluitta etenevää leffalajia; kanadalaisena se tuo mieleen parin vuoden takaisen erikoisen "Tappava rooli" ("I love a man in uniform") -elokuvan. "Ruumiit ovat vastustuskykyisiä, partes extra partes. Ruumiiden yhteisö vastustaa.Tarjoutuvan ruumiin sulous on aina mahdollista, tuskan anatomia on aina ulottuvilla - mikä ei sulje pois ainutkertaista iloa.Yhä, yhä uudelleen ruumiit vaativat luomistaan: eivät inkarnaatiota, joka puhaltaa merkkiin henkisen elämän, vaan ruumiiden maailmaanpanoa ja jakamista." Jean-Luc Nancy, "Corpus". s.81 Aluksi "Exotica" tuntuu kesken jääneeltä yritykseltä osoittaa, että pornoluolan stripparit ovat viimeiset "aidot" ihmiset postmodernissa, roolitetussa maailmassa, koska he voivat olla työssään täsmälleen muiden (=miesten) halun kohteita. Tämän arkkityyppisen roolin takana he olisivat vapaita olemaan "oma itsensä", jotka punnitsevat edelleen millä hetkellä he eivät enää voineet vastata omiin unelmiinsa naisen tai ylipäänsä ihmisen osasta. Näitäkin tunnelmia "Exotica" kantaa myötään, mutta loppua kohden se muuttuu _niin_ surulliseksi ja pohdiskelevaksi sen eetoksen suhteen, mihin kaikkeen ihminen pystyy, että koko ihmissuhteiden verkko näyttäytyy hyödyn bordellina - ja kuitenkin kaikkia biologisen altruismin tai uskonnollisen etiikan sääntöjä vahvempana uhrautumisena. Koska "Exotica" kertoo tarinaansa kahdessa aikatasossa, se ennättää yhtä aikaa sekä synkimpään että idealistisempaan ihmiskuvaansa. Kumpiko kuvista on todempi? Vai ovatko ne edes ristiriidassa? Ainoan varauksen "Exotican" suhteen voi tehdä sen mieskeskeisessä näkökulmassa. Leffa palvelee, kiusaa ja kritisoi ehkä enemmän mieskatsojaa kuin naiskatsojaa, mikä tietenkään ei estä katsomasta leffaa kiinnostuksella: kuinka miehen katsojuus tulee rakennetuksi ja puretuksi. "Mutta voi olla, että läpikotaisin banaali on vielä jossain muualla, jossain tuskin avautuneessa tilassa, josta puuttuvat niin yhteinen taivaasenastuminen kuin ihmisruumiin mallitkin (ei mannekiinia eikä rahvasta). Niinpä ruumiiden kokemus olisi se, että yleisintä (banaaleinta) olisi se, mikä on yhteistä kullekin sinänsä." Jean-Luc Nancy, "Corpus". s.88 Ohjaaja Atom Egoyanin filmejä sietää paitsi silmäillä, myös miettiä. -- ################ "Tämä subjekti, ################### M.G. Soikkeli joka kokee itsensä konstituoituna http://www.uta.fi csmaso@uta.fi juuri konstituoidessaan, /~csmaso/ego.html ################ on minun ruumiini." ################### Soikkelin elokuva-arkisto