======================================================= Lyhyesti: "Fargo" on verenmakuinen komedia epäonnisesta kidnappauksesta. Coen-veljesten huumori on mustempaa ja ovelampaa kuin aiemmin, taustalla synkänkomea soitto ja etualalla ruotsalainen hyväntuulisuus voittaa amerikka- laisen itsekkyyden 2-1. Silti mainettaan heikompi. ======================================================= Coen-veljekset ohjaavat kauniita ja komeita elokuvia, joissa juoni toimii miltei huomaamatta sankarille suosiollisella tavalla. Uusin elokuva "Fargo" on kuin yhdistelmä mustanpuhuvaa esikoista "Blood simple" (1984) ja gangsterifilmiä "Miller's crossing" (1990), nykypäivään ja talvisiin oloihin siirrettynä. IMD:n tiedoissa "Fargolle" löytyy huikea määrä lajimääreitä ja konventiolainoja: "Comedy, Thriller , based-on-true-story , car , funny-accent , kidnapping , murder , police , pregnancy , salesmen , tragicomedy , winter". Moninaisesta materiaalistaan huolimatta leffa pysyy erittäin hyvin kasassa, joskin elokuvan jälkeen on vähän hämmentynyt olo: tässäkö olikin kaikki? Alkukrediittien mukaan kunnioituksesta kuolleita kohtaan elokuvan (tosi)tapahtumat on kerrottu sellaisenaan. Ilmeisesti samasta kunnioituksesta juontuen veljekset eivät ole halunneet lisätä tarinaan mitään dramaattisempaa, tai keskittää tarinaa vain yhden tai kahden henkilön ympärille. Tuskinpa henkilöiden tuntemusten tarkempi kuvaaminen olisi kuitenkaan vienyt leffalta uskottavuutta. Nyt leffaa katselee vähän kuin lukisi normaalia parempaa Valittujen Palojen kohtausta, tai jonkinlaista filmaitsoitua johdantoa pokkarina ilmestyneeseen "Maailman suurimmat munaukset"-kirjaan. Kukin kolmesta keskushenkilöstä edustaa yhtä aspektia siihen mikä elämässä tuntuu hyvältä: palelevan koiran oloinen William H. Macy (tuttu esim. "Down Periscope" (1996) -hölmöilystä) keinottelee itsensä amerikkalaisen umpikujan pohjalle, "normaalilla tavalla hassun näköinen" Steve Buscemin hahmo on typerän ahneuden ruumiillistuma, ja aurinkåisena ruåtsalaisena rikosta selvittelee Frances McDormandin esittämä komisario. Näiden kolmen hahmon yhteinen tarina antaa maailmasta kuvan, että rikokset onnistuvat ja paljastuvat kuin säiden vaihteluna, ja että tavallisten ihmisten yhteinen hyvä tahto korjaa rikkeet lakia kohtaan yhtä väistämättä kuin muutkin luonnonvoimat. Tällaisen moraliteetin toki nielee opeiltaan kevyesti kuin aamukahvin krapulaansa, mutta kaikilta osin "Fargon" talvinen tragedia ei kohtaa keväistä, poikkeuksellisen pienin elein tehtyä komiikkaa. Päällisin maku on sittenkin veren, eikä pirtelön, koska makaaberit kohdat leffaa aliarvioivat katsojan mielikuvituksen - päinvastoin kuin taitava huumori. -- ##################### "Vaikka en voikaan Teitä nyt armahtaa, toivon Teidän M.G. Soikkeli löytävän tien pois nykyisestä umpikujastanne takaisin csmaso@uta.fi ihmisten keskuuteen ja rakentavaan työhön." ##################### - Mauno Koivisto: Kaksi kautta - Soikkelin elokuva-arkisto