========================================================= Lyhyesti: "Grosse Point Blank" on keskinkertainen toimintakomedia, jonka väkivaltaisuus yllättää leppeään juoneen liitettynä. Kiltin ammattitappajan vierailu kotipuolessa irrottaa heikosti tilannekomiikkaa. ========================================================= Lapsenkasvoinen John Cusack on omiaan peter pan - tyyppiseksi hahmoksi, kunhan hän ei heity liian pikkuvanhaksi, kuten tässä "Grosse Point Blank" -leffassa (1997) ikävä kyllä käy; Cusack on myös yksi leffan käsikirjoittajista saadakseen itselleen fiksuimmat repliikit. Tällaiset aikuistumisfarssit ovat mitä tyypillisintä jenkkiviihdettä ja leffat kuten "Grosse Point Blank" ovat parhaimmillaan hyvin tietoisia siitä, mikä jaksaa naurattaa yleisöä: kuolemanvakava duuni (palkkatappaja) yhdistettynä arkisimpiin teinihuoliin (pitäisikö mennä luokkakokoukseen ja tavata ex-tyttöfrendi?). Pahimmillaan vitsit revitään mistä sattuu, ja myös "Grosse Point Blank" sisältää kepoisasti kyhättyä huumoria: pelkkä pyssytaistelu hiljaisessa lähikaupassa tai agenttivaaniskelu kotikulmilla ei riitä komiikaksi, etenkin kun päähenkilö ei ole niin sympaattinen kyynikko kuin hänen tulisi olla, jotta katsoja tuntisi huolta hänen ihmissuhteistaan. Elokuvan loppua kohden toimintakomedia vaihtaa yhä enemmän sinne toiminnan puolelle, eikä huumori mitenkään täsmenny älyvapaan groteskin ja elämäntyylieroista syntyvän ironian välille. Näyttää olevan niin kiire saada tarina purkkiin, että taas kerran päähenkilön henkiset ristiriidat ratkaistaan sillä että on vain pakko toimia, eikä sitten muuta, ja se niistä psykologisista vivahteista, joilla napsittiin hyvää irtohuumoria leffan alkupuolella (kohtauksissa joissa tappaja keskustelee terapeuttinsa kanssa). Ohjaaja George Armitage on kyllä tehnyt hyisempää ja pohditumpaakin huumoria edellisessä leffassaan "Miami Blues" (1990), jossa epämääräinen kuljeksija ryhtyy puolestaan poliisiksi - suurkaupungissa. Minnie Driverin rooli hyljättynä ex-tyttöfrendinä on harvinaisen niukka, eikä näyttelijällä ole oikein muuta tehtävää kuin hymyillä monimielisesti tarinan sankarille. Kotikaupungin hörhöissä sivuhahmoissa on kiinnostavampia rooleja, kuten ylivalpas lähiöpoliisi. Tällaisissa ammattifarsseissa ylikäytetty Dan Aykroyd tekee puolestaan (kilpailevana tappajana) tutunoloisen neuroottisen hahmon; Aykroydin paahtamista seuratessa tulee kuitenkin se fiilis, että hän ymmärtää paremmin tällaisen farssin liikkeeseen ja yltiöpäisyyteen sisältyvän voiman kuin hiljaiseen ironiaan luottava Cusack. Ehkä mr. Cusack oli kyllästynyt ainaisiin pikkurooleihinsa ja päättänyt jo ennen elokuvaa, että hänen on aika olla iso tähti, jos ei muualla niin elokuvan tarinassa, pikkukaupungin kotibileissä? No, temppu onnistui vasta Cusackin seuraavassa isossa leffassa eli vuoden 2000 "High fidelity" -filkassa: siinä suulas teinipoikahahmo onkin velmun sympaattinen veikkonen. Eikä Cusackin tarvitse tehdä muuta kuin olla oma itsensä. Jos oikein ilkeä olisi niin voisi sanoa, että mr. Cusackin omahyväisyys näkyy parhaiten siinä, että hän raijaa sisarensakin näihin egotäyteisimpiin leffoihinsa: Joan Cusack esiintyy samanlaisena suupalttimimminä sekä "Grosse Point Blank" että "High Fidelity" -leffassa. -- M.G. Soikkeli Videolta 9.8. 2000 Soikkelin elokuva-arkisto