======================================================== Lyhyesti: "High fidelity" on poikaleffan parhaimmistoa, rock-unelma joka toimii omassa puberteettisessa lajissaan. Nick Hornbyn kirjaan perustuva elokuva on toki tuskallisen amerikkalaistettu, mutta myös hauskan kiusallinen ikuisen deittailun oppipojille. Pikkuimelä X-sukupolvikuvauksena . ======================================================== Alunperin lontoolaisen vinyylielämän ympärille sijoittunut "High fidelity" on elokuvana kokenut uuden tulonsa Chigagoon. Helppous, jolla brittiläinenkin musiikki toimii ihmisiä määrittelevinä makueroina USA:ssa, todistaa parhaiten miten globalisoitunutta on sekä rock- musiikki että siihen liittyvä teinikundien asenne. Top5- listoille perustuva maailmankuva soveltuu meillä nykypäivän peter pan -kundeilla kaikkiin elämäntilanteisiin: viisi parasta biisiä koskien kuolemaa tai seksiä, tai vaikkapa viisi parasta parisuhteen päätöstä. "High fidelity" -elokuvan päähenkilö, levykauppaa pitävä symppis, juttelee suoraan kameralle näistä suosikeistaan käydessään läpi viimeisintä eroa. Leffa ei kuitenkaan ole pelkkä nuorisolle tehtyä woodyallenia, niin itseironinen kuin päähenkilöstä pursuava monologi onkin. Koska John Cusackin esittämä päähenkilö on tummanpuhuvan särmätön hahmo, babyface joka puhuu itsensä sisälle naisten elämään, on hänen apulaisensa piirretty terävämmin. Levykaupan apulaiset ovat jonkinlaisia elollistettuja sivupersoonia, päähenkilölle mahdollisia umpikujia päätyä pelkäksi kelmeäksi teoreetikoksi tai armottoaksi makutuomariksi. Leffan loppua kohden sivupersoonat kasvavat itsenäisiksi hahmoiksi, kuten hyvään tarinaan sopiikin. Yhtä paljon hyvää ei voi sanoa tämän leffan naisista. He ovat sentimentaalisen perhekeskeisiä tai kohtalokkaan epäonnisia, filmaattisen pinnallisia, pidäkkeisen neuroottisia pihtareita, piinallisen vaateliaita, tai parhaimmillaankin yhtä itsenäisiä seikkailijoita kuin kundeista kundeimmat. Poikamiesten onneksi he myös tulevat aina takaisin, ja ovat onneksi perinteisen herkkiä antamaan plussaa miehen mustasukkaisuudesta. Leffan tylsin idea on sijoittaa Tim Robbins ainoaksi vaihtoehtoiseksi hahmoksi sille, mitä kolmekymmentä ja risat -kundi voi elämältään vielä vaatia; Robbinsin hahmo on poninhäntäinen kasvissyöjä jolla ei ole tuntumaa musiikkimakuihin, mutta joka majoittaa luokseen ex-tyttökaverin ilman seksivaateita. "High fidelity" -elokuvan tarina rakentuu kysymykselle siitä, mahtaako pariskunta palata yksiin ja millä tavoin hän voisi olla parempi kuin top5-tyttöjen edelliset tarjoukset. Ainoa aikuisempi tematiikka syntyy jatkokysymyksestä, voiko tällainen peter pan -luonne vielä kehittyäkin naiskäsityksissään ja pysyä uskollisena top1-ihmiselleen. Vastaukset eivät ole sen syvällisempiä kuin duubiduubiduu, mutta hyvä musiikki on muutenkin tämän elokuvan selitys kaikkeen. Pääosan kalvakka John Cusack on selvästi luonneroolissa ja flirttaillessaan sivusilmällä kameralle paljon kiinnostavampi kuin "Grosse Point Blankissa", johon hän oli siihenkin päässyt lisäilemään ja hallitsemaan sanottavaansa. Voi olla että englantilaiset rock-musiikin ystävät polttavat pieniä Cusack-nukkeja NME- nuotioissaan, mutta ihmettelisin jollei Nick Hornby itse olisi tyytyväinen tulokseen - niin hurmaavasti tämä elokuva kierrättää unelmaa ikuisesta, vinyylinlämpimästä nuoruudesta. -- M.G. Soikkeli Bratislavassa 17.7.2000 Soikkelin elokuva-arkisto