====================================================================== Lyhyesti: "Housut pois" on niitä naturalismissaan lystikkäitä brittileffoja, joissa pubipiirin ympärillä elää monenkirjava työväki. Rähjäisin sävyin etenevä tarina strippareina yrittävistä metalli- miehistä on muikea ja herkkä, muttei kestävä. Sadepäivän ratoksi. ====================================================================== Joskus tuntuu, ettei sukupuolikeskustelu vaihtoehtoisista naisen ja miehen rooleista ole johtanut yhtään mihinkään yliopiston ulkopuolella. Toisinaan sitten näkee tällaisia örmäkkään hauskoja leffoja, joissa ei erityisesti kyseenalaisteta sukupuolirooleja, mutta nauretaan niille hieman remakammin kuin on tottunut. Sellainen nauru tarttuu helposti, vaikka tilanteet olisivat kuinka helppoja "housut nilkoissa" -vitsejä. Kun Neil Hardwickilta kysyttiin tv:n haastatteluohjelmassa mitä on huumori, hän laski housut kinttuihin ja sanoi että tätä. No, brittiläinen tilannekomiikka ei siis paljoakaan eroa suomalaisesta puskakomediasta, mutta elokuvalta yleisö on jo tottunut odottamaan paljon enemmän kuin Benny Hill -showlta. Ja kyllähän "Housut pois" enemmän näyttääkin. Tarinan täyttymykseksi lupaillaan "full monty" eli kuuden miehen showta täysnakuna - mutta ennen kaikkea leffassa on hienoja näyttelijöitä, jotka tynkärooleissakin (eikä tämä ole feministinen vitsi) tekevät täyden miehityksen ja naisituksen, ja sen solidaarisesta duunari- ilmapiiristä on helppo tykätä. Sheffieldin metallimiesten itsetyöllistyspuuhien kirpeä komedisointi uppoaa ainakin periaatteessa myös lama-Suomen ilmastoon. Minulta olisi jäänyt leffa kuitenkin näkemättä, jos pääroolissa ei olisi houkutellut Robert Carlyle, totaalisessa läsnäolossaan kuuma ja kylmä, kiivas ja cool hahmo taas kerran. Carlyle on menestyneen Tim Rothin kaltaista näyttelijäfakkia edustava esiintyjä, nykypäivän James Cagney -tyyppejä. Ei mikään ihme, että Carlylen ensimmäisessä striptease-numerossa on ihan oikeasti jytyä, ja millainen onkaan hänen virnistyksensä esiintyessään muun jätkäjengin kanssa (vrt. "Trainspotting"). "Housut pois" tarjoaa niukasti paljasta pintaa, vaikkei se "sallittu"-kategoriassa ole myöskään mikään perinteinen perheleffa. Niin rupisissa, laman raiskaamissa maisemissa ja perheettömissä suhteissa se liikkuu, että pliisuille "isä ja poika löytävät toisensa" - kohtauksille antaa paljon anteeksi. "Housut pois" on kuin Alan Parkerin "Commitments" ilman bluesia: kerätään sekalainen joukko amatöörejä ja pumpataan ne täyteen paikallista innostusta esiintymiseensä. Vanhat diskobiisit soivat muutaman kerran taustalla, ja on loppujen lopuksi hyvää draaman tajua, ettei musiikkinumeroihin painosteta liikaa; naureksiihan leffa myös rokkimusikaalin perinteelle, etenkin "Flashdancen" akrobaattiselle hitsaajalle! Leffaa voi suositella sadepäivän ratoksi, koska se on niin lempeä ja harmiton ja rakastava kaikkia ihmisiään kohtaan - mutta mitään Neljät häät ja yhdet hautajaiset" -filkan kaltaista henkilöiltään ja juoneltaan tarkkaan kutkuttavaa aikalaiskomediaa siitä on turha odottaa. Alkuperäisen nimensä mukaista lupausta filkka ei myöskään pidä, vaikka muuten se voi antaa runsaasti keskustelun aihetta mies/naisseurassa katsottuna: miltä osin leffa oli vain nimellisesti kriittinen käsitellessään miestä katseen kohteena, ja miltä osin ovelasti herkkään nahkaan osuva. -- M G ! "Ja jälleen voidaan tuntea pelkän Logiikan voimattomuus; ymmär- Soikkeli ! tämisen lakien syvällisimmänkin tiedon riittämättömyys niiden csmaso ! ongelmien ratkaisemisessa, jotka ovat lähellä sydäntämme, kun ete- uta.fi ! nevät vuodet riisuvat elämästämme kultaisen nuoruuden illuusion." Soikkelin elokuva-arkisto