============================================================== Lyhyesti: "Huijareita ja pyhimyksiä" on harvinaisen tiivis ja kepeä rikoskomedia, johon nähden Coenin veljekset ovat ohjaajina brutaaleja jaarittelijoita. Epäonninen kidnappaus erottuu ranskalaistulkintana, vaikkei leffa pyri komitraagista näkökulmaa syvemmälle. Viehkon sairas romanssina. ============================================================== Eräässä tv-haastattelussa ohjaaja Pierre Salvadori painotti, että hän haluaa ensisijaisesti viihdyttää ihmisiä. Pyrkimys hallittuun kepeyteen kuulosti niin myyntiartiklalta, että jätin hänen mainostetun elokuvansa "Huijareita ja pyhimyksiä" ("Comme elle respire", 1998) suosiolla väliin. No, "Huijareita ja pyhimyksiä" on miellyttävän kompakti viihdeleffa, joka pystyy yllättämään sekä komiikallaan että henkilöidensä syvyydellä. Tällainen elokuva kelpaisi hyvän viihteen standardiksi: se naurattaa, suruttaa ja jujuttaa katsojaa, ja lisäksi antaa keskusteltavaa leffan jälkipeliin. Viimeistään videolta se siis kannattaa ehdottomasti katsoa. Toisaalta "Huijareita ja pyhimyksiä" on pelkkä pikainen kuvaus neljästä erilaisesta ihmisestä ja sen viitteet henkilöidensä kaikkiseen traagisuuteen jäävät sittenkin vain viitteiksi. Se, että elokuvan jälkeen tuntee saaneensa sittenkin vain muutamia hyviä nauruja, johtuu siitä, ettei henkilöitä ole tarvinnut miettiä rikosta pidemmälle. Patologisen valehtelijan keskittäminen rikostarinaan onnistuu paljolti monitaitoisen näyttelijättären ansioista. Tällaista elokuvaa on kuitenkin vaikea kritisoida puutteista, koska se on niin täsmälleen materiaalinsa summa: vakava komedienne Marie Trintignant ja hentoinen ensirakastaja Guillaume Depardieu, romuluinen koomikkopari sekä joukko realististen sivuroolien esittäjiä. Näin maailma ympärillä on vakava, mutta rikokseen vihityt elävät kuvitelmiensa kudoksessa, huvittavassa ja hirvittävässä. Etenkin leffan kolme rosvoa ovat järkyttäviä huvittavuudessaan, koska heidät näytetään tolloimmillaan - antaen silti ymmärtää miten raadollisia noiden luonteet olisivat hiemankin toisenlaisessa tilanteessa. Vauhdikas esittelyjakso, jonka täyden merkityksen tajuaa vähitellen, sekä tyyliltään runollinen ja ymmärryksellä pitkitetty loppujakso osoittavat, että jos etsii _takuuvarmaa_ leffailtaa, Pierre Salvadorin seuraavaakin elokuvaa kannattaa odotella. -- M.G. Soikkeli Videolta 3.3.2000 Soikkelin elokuva-arkisto