Hymypoika (2003) "Miten mä tän nätisti sanoisin: ei oo kahvia." Suomalaisen mytologian neljä luuseria kohtaavat: yhdellä on kamera, toisella estoja, kolmannella nainen, neljännellä poliisi. Tämä pornobuumilla rahastava filmi ei ollutkaan niin vastenmielinen kuin mitä ennalta kuvittelin, vaan sen henkilöhahmoissa on oikeasti samanlaista juveniilia koskettavuutta kuin "Pitkässä kuumassa kesässä". Ja onpa siinä pieni viisas opastus siihenkin, miten hellyys eroaa hipelöinnistä. Yhdistävä juoni videokisasta, jossa jokainen nuorukainen kokee arvoisensa opetuksen seksin ja rakkauden erilaisuudesta, ei näiden hahmojen eikä edes näyttelijöiden sympaattisuudesta kuitenkaan kohene. "Hymypojassa" autenttista on uskallus kertoa kuvilla ja tukea kuvia musiikkiraidalla niin sujuvasti, että ajallinen jatkuvuus kadottaa merkityksensä aiheisiin ja nykypäivään sopivalla tavalla. Vaikken siitä musiikkipätkien tukemasta levottomasti hyppivästä kameratavasta pidäkään, kuvat Helsingin urbaaneista ympäristöistä tuntuivat hämmästyttävän tuoreilta. Elokuvassa hämmästyttävintä ovat kuitenkin luontevat teinitähdet, joihin verrattuna jopa Laura Malmivaara, tuo mittavaa pornouraa tekevä ammattinäyttelijä, jää toiseksi. Ja ehkä tällainen näin sisäänkääntynyt nuorisofilmi onkin mahdollinen vain tekemällä aikuisista hahmoista hassahtaneita karikatyyrejä, joilla ei ole mitään kosketusta nuorten omakseen kuvittelemaan, videoiksi ja esityksiksi tyhjennettyyn arkeen. Siinä missä "Rosa was here" oli lämpimän itseensäsulkeutunut lastenfilmi, on tämä "Hymypoika" kiinnostavan kylmä ja itseensäuppoutunut nuorisokuvaus. Lyhyt kohtaus, jossa rikas kersa palkkaa näyttelijät esittämään vanhempiaan, on ideana ja toteutuksena loistava, muutamassa minuutissa puhuttelevampi kuin koko "Nousukausi"-filmi lapsellisine ja typerine luokkakuvineen. Pornon siivellä näköjään valmistuu paljon hyvääkin. Vaikka ei se sitä tirkistelyä ja pornolla rahastusta mitenkään somemmaksi tee. -- M.G. Soikkeli Videolta joskus elokuussa 2004 Soikkelin elokuva-arkisto