======================================================================== Lyhyesti:"Hyvästi Pariisi"-leffalla Billy Crystal yrittää samaan pienten hauskojen miesten mestaruussarjaan, jossa kärkeä vetävät C.Chaplin, A.Hitler ja W.Allen. Lajispesiaalina on romanttinen komedia. Käsikirjoitus on liian täynnä hyviä lohkaisuja, esillepano ylimakean nössö ja kamalin egopläjäys Crystal itse. Loistavat sivuroolit, turhaan. ======================================================================== Tekee pahaa katsoa Debra Wingeriä olemattoman ohuessa ja oksettavan ylimakeassa roolissa sen jälkeen, kun hän on tehnyt loistavan roolin tyyliltään hiotussa "Shadowlands"-romanssissa. Syyttävät katseet kohdistuvat Billy Crystaliin: äijä on yrittänyt lämmitellä itselleen samanlaisen "hauskan egoistin" roolin kuin hänellä oli Mike Nicholsin ohjaamassa menestyskomediassa "When Harry met Sally". On raivostuttavaa katsella miten Crystal jää virne naamallaan odottelemaan, että yleisö ehtii nauraa hänen viimeisimmälle herjalleen. Wingerin tehtävä on nauraa yleisön puolesta, minkä hän useimmiten tekeekin, ja verrata Crystalin hahmoa muihin miehiin: "Mutta hän saa minut nauramaan". Siinähän sitä yhteiselämälle perusta - kun ollaan romanssin ihmemaailmassa. Joo, onhan se postmodernin oivaltamisen merkki, että tiedoste- taan ja näytetään mikä merkitys Pariisilla on romanssien joukossa: vasta hylkäämällä kaikkien rakastumismetaforien äidin, "Ainahan meillä on Pariisi"-ajatuksen että jossain arjen ulkopuolella on paikka rakkaudelle, vasta sitten päästään tosi toimiin itsensä rakastamisen kanssa. "Well happily ever after is a lot of hard work", sanoo ohjaaja-käsikirjoittaja- näyttelijä Crystal pressitiedotteessa. Sitä vaan ei näy leffan tarinassa! Koetukset joita rakastavaiset käyvät lävitse ovat irrallaan siitä arjesta jossa Pariisin kaduilla lojuu pummeja ja jossa suurimmalle osalle amerikkalaisiakin rakkaus on ylellisyyttä, joka kenties onnistu- taan kultaamaan vasta eläkeiän muisteloissa. Käsikirjoittajatiimi on kangennut tämän rakkaustarinan kehyskertomuksen sisään ja yrittää ohjata katsojan näkemään sen nostalgisesti, rakkautena rakkauksien joukossa, jolloin siinä olisi makean keskellä hammastahnan arkinen sivumaku. Mukana on "aikusia" aiheita kuten lapsettomuus ja sen hoito, mutta arat aiheet käsitellään kieli poskessa -huumorilla, jottei romanssi juuttuisi käytettyihin kortsuihin ja muuhun Oikean Arjen krääsään. Kehyskertomusta vuorollaan kertovat sivuhenkilöt ovat paljon kiinnostavampia hahmoja kuin päähenkilöt ja heidän kengissään piruilee toisilleen joukko mainioita luonnenäyttelijöitä: Joe Mantegna, Richard Masur, Julie Kavner, Cathy Moriarty, John Spencer, Cynthia Stevenson. En minäkään noista nimistä tunnista kuin ensimmäisen, mutta kasvot ovat kaikilla kovasti tutut. "Hyvästi Pariisi" on kokonaisuutena suositeltava vain melodraa- mallisen sokeritaudin kertaalleen kärsineille ja siitä ikuisen makean siedon säilyttäneille. Muut voivat hakea kotihyllystä "Casablancan" ja nauttia gourmet-elokuvaillallisen. -- ################# "Minä olen unelmien tuomari ja sinä olet rakkauden tuomari. M.G. Soikkeli No, minä tuomitsen sinut siitä, että olet unelmoinut csmaso@uta.fi hyvistä asioista, koko elämäsi kestävään työhön ja ################# kärsimykseen unelmiesi vuoksi" - O.S. Card - Soikkelin elokuva-arkisto