I am Legend (2007)
=================

Kolmannen kerran filmisovituksen saavalle "I am Legend" -
romaanille (1954) on annettu tulkinta, jossa vampyyrit ja niiden 
analysoiminen on täysin unohdettu. Mutta on kirjan tunnelmista 
jotain säästynytkin. Richard Matheson tykkäsi kuvata miehiä, 
jotka vähitellen hiipuvat maailmasta, joten on helppo uskoa että 
hän olisi pitänyt tästä elokuvasta: robinsonadi sivilisaation 
raunioissa sinnittelevästä miehestä ja tämän koirasta.

Tällaisissa apokalyptisissä elokuvissa herkullista on kulttuuristen 
merkkien tiheys, maailman pienentyminen yhden ihmisen 
perinnöksi, synkkyys jolla hänen mielenterveytensä rajoja 
käsitellään. Apokalyptisessä maailmassa oat mahdollisia myös 
uudet yhteisöt, jotka saavat symbolivoimaa uuden alun ideana: 
esimerkiksi musta/valkoisen perheen syntyminen, edes 
hetkellisenä kuvana, vihjattuna, on mainstream-elokuvalta veto, 
johon ei pystyttäisi kuin tällaisen genrefilmin yhteydessä.

Toisaalta "I am Legend" on lopultakin tutun rasistinen filmi, 
jossa pimeä pyyhkäistään välivaiheena pois ja jäljellä on . 
valkoinen aamunkoitto?

Tavanomaista on myös aktio ja pöpöt, vilkkaasti hyppivät 
zombiet/vampyyrit, jotka kai ovat aktion kannalta sopivia, mutta 
jo monsti nähtyjä. Elegantisti liikkuva hirviö olisi paljon 
kiinnostavampi ja haastavampi myös CGI-suorituksena.

Surkeaa on myös tämän filmin nopea lopetus, ja ylipäänsä kirjan 
parhaiden ideoiden hylkääminen. "I am Legend" ei ole 
kauhufilmiksi eikä apokalyptiseksi kuvaukseksi tarpeeksi synkkä 
- ja sen päähenkilön regeeäijälöpinä on aivan tolkutonta, pöljän 
tahatonta humoristisuudessaan.

--
M.G. Soikkeli
Budapestissa 15.1.2007

Soikkelin elokuva-arkisto