I am Legend (2007) ================= Kolmannen kerran filmisovituksen saavalle "I am Legend" - romaanille (1954) on annettu tulkinta, jossa vampyyrit ja niiden analysoiminen on täysin unohdettu. Mutta on kirjan tunnelmista jotain säästynytkin. Richard Matheson tykkäsi kuvata miehiä, jotka vähitellen hiipuvat maailmasta, joten on helppo uskoa että hän olisi pitänyt tästä elokuvasta: robinsonadi sivilisaation raunioissa sinnittelevästä miehestä ja tämän koirasta. Tällaisissa apokalyptisissä elokuvissa herkullista on kulttuuristen merkkien tiheys, maailman pienentyminen yhden ihmisen perinnöksi, synkkyys jolla hänen mielenterveytensä rajoja käsitellään. Apokalyptisessä maailmassa oat mahdollisia myös uudet yhteisöt, jotka saavat symbolivoimaa uuden alun ideana: esimerkiksi musta/valkoisen perheen syntyminen, edes hetkellisenä kuvana, vihjattuna, on mainstream-elokuvalta veto, johon ei pystyttäisi kuin tällaisen genrefilmin yhteydessä. Toisaalta "I am Legend" on lopultakin tutun rasistinen filmi, jossa pimeä pyyhkäistään välivaiheena pois ja jäljellä on . valkoinen aamunkoitto? Tavanomaista on myös aktio ja pöpöt, vilkkaasti hyppivät zombiet/vampyyrit, jotka kai ovat aktion kannalta sopivia, mutta jo monsti nähtyjä. Elegantisti liikkuva hirviö olisi paljon kiinnostavampi ja haastavampi myös CGI-suorituksena. Surkeaa on myös tämän filmin nopea lopetus, ja ylipäänsä kirjan parhaiden ideoiden hylkääminen. "I am Legend" ei ole kauhufilmiksi eikä apokalyptiseksi kuvaukseksi tarpeeksi synkkä - ja sen päähenkilön regeeäijälöpinä on aivan tolkutonta, pöljän tahatonta humoristisuudessaan. -- M.G. Soikkeli Budapestissa 15.1.2007 Soikkelin elokuva-arkisto