=============================================== Lyhyesti: "Idiootit" kertoo kehitysvammaisia näyttelevästä kollektiivista. Kaikista Dogma- elokuvista se jossa asenne ja sisältö täyteisimmin kohtaavat: maailman vakaus ja kömpelyys katsojan puntarissa tavoilla, jotka haastavat elokuvan todistusvoiman. Armoton kollektiivikuva. =============================================== "Jos voi pelleillä jogurtilla, voi pelleillä myös kaviaarilla." Voisiko kehitysvammaisuutta käsitelläkään yhteiskunnan indikaattorina muutoin kuin tällaisella kameratavalla? "Idiootit" on arvaamaton, tutkiskeleva ja hävytön kuvatessaan kehitysvammaisiksi tekeytyviä nuoria, mutta elokuvahan itse luo realismin vaikutelmaa, jota vasten se pyrkii luomaan poikkeuksia. "Idiootit" on 2000-luvun zombieleffa, joka pelottaa se vuoksi, että siinä on niin paljon totta: elämä tulee silmille, eikä se nouse kummittelemaan haudasta vaan laitoksista. Dogma-leffat eivät ole sen ahdistuneempia tai häijympiä kuin yhteiskunta. Elokuvan taikuuttta on että parhaimillaan, esimerkiksi "Idiooteissa", tarina syntyy kuin itsestään ja henkilöihin alkaa suhtautua totisesti sen tähden. Onko keskushenkilö Karen, luonnoltaan sivistymättömän kiltti, aitoa aidompi ihminen, koska hän selviää sekä normiyhteiskunnassa kokemastaan katastrofista että idiootteja leikkivien kollektiivista? Hieman toisesta näkökulmasta "Idiootit" on 2000- luvun yltiönuorekkuutta kommentoiva "Animal Farm" tai läpierotisoituneen maailman nyrjäyttävä "Aistien valtakunta". Aikuisen aistimaailma ilman mitään aikuisen rooleja on väistämätön loppupäätelmä vanhemmuuta pelkäävässä ja lapsenomaisuutta idealisoivassa länsimaailmassa, ja tämän elokuvan juonellinen loppukäänne antaa vielä uuden tarpeellisen tulkinnan aiemmin nähdylle. "Idiootit" ruokkii katsojassa noloutta, mutta vain sellaista mihin olemme tottuneet todistusvoimaista dokumenttikuvaa katsoessa; elokuva kiusaa sillä, että tiedämme katsovamme leikkiä aiheella, jolla ei yleensä saa leikitellä, ja lisäksi sellaisen kuvaustavan lävitse, jonka "pitäisi" olla totuttuja elokuvatapoja "aidompi", aktuelleihin tilanteisiin tunkeutuva. Jos "Idiootit" olisi kuvattu perinteisemmällä kameratavalla, se olisi pelkkä tanskalainen "Mr. Beans"; ehkä sitä katsoisi pelkkänä huonona vitsinä. Jep, on johdonmukaista, että "Idioottien" jälkeen Lars von Trier siirtyi äärimmilleen manipuloituun kuvailmaisuun ("Dancer in the Dark"). Yleensä se tietää Oscaria jos yksi näyttelijä esittää taitavasti kehitysvammaista. Miksei sitten kymmenen taitavasti esitettyä vammaista olisi elokuvatajunnan räjäytys? Vainko siksi, että vammaisuuden näytteleminen on osa tarinaa, jossa näyttelemisen on tarkoituskin osoittautua vieraantuneisuuden ja kollektivismin äärimmäiseksi muodoksi? Katsoja lähtee etsimään helpottavia katsomistapoja/suhtautumistapoja kuten nauru tai havainnointi psykodraamana, pärjätäkseen elokuvan tunnelmille. Jep, "Idiootit" pitäisi olla pakollista katsottavaa viimeistään kaikille kaksikymppisille ja ainakin kaikille keharityöntekijöille. "Voisin hyvinkin pitää vammaispanosta." "Idiootit" on selvästi jatkoa von Trierin visiolle yhteiskunnasta suurena sairaalana, visiolle joka toteutui keskenjääneenä "Valtakunta"-sarjassa. Myös "Idiootit" tulee niin lähelle nykypäivän huolintayhteiskuntaa, että sitä ei voi kiertää tai selittää millään aiemmista elokuvista tutulla tavalla. 'Sisäisen idiootin' etsintä olisi pitänyt oikeastaan nähdä teatterissa, koska kiusaantuneisuuden ja nolouden tunteet menevät syvemmälle, kun ne joutuu kohtaamaan porukassa. Nolouden asteita testataan myös "Idioottien" sisällä, kun rinnatuksin on erityyppisiä ja eritasoisia noloja tilanteita. Testaavimpia ovat joukkokohtaukset kahvipöydässä ja liikeneuvottelussa, niissä nauru muuttuu epävarmaksi kuin heikolla jäällä kulkisi. Komiikka tässä filkassa toimii aivan omassa maailmassaan, ei missään muualla, ja on katsojan oma ongelma, jos häntä nolostuttaa myös oma naurunsa. Verrattuna rakkautta & anarkiaa -henkisiin elokuviin, joissa "rankkuutta" yritetään huutaa kaikilla väkivallan ja pornon keinoilla, on "Idiootit" elokuva jossa esitetään kysymyksiä ihmisten hävyttömyydellä: joukkopanot ja alastomuus ovat harvinaisen olennainen osa koko elokuvan ideaa. Eihän "Idiootit" mikään läpensä täydellinen elokuva ole sikäli, että se ihan kaikissa kohtauksissa pitäisi mukanaan, mutta on aivan mahdotonta sanoa, mikä siinä voisi olla toisin. Se etenee kuin kohtauksen mittaisina harjoituksina, mutta pystyviä näyttelijöitä on jo niin montakin, ettei heistä kehenkään kiinny muita tärkeämpänä. "Idiootit" näyttää kädestä pitäen, miten ihmiset ovat valmiita maksamaan mitä tahansa siitä, etteivät he joudu menettämään viattomuuttaan sen suhteen, miten vammaisiin pitäisi suhtautua. Tekemällä tehty piilokameran illuusio pitää otteessaan juuri siksi, että aihe itsessään on tarpeeksi tabu ja elokuvan tai videon katsoja joutuu vastaamaan siitä, että on tullut valinneeksi tämän elokuvan katsottavakseen. -- M.G. Soikkeli Videolta 26.2.2001 Soikkelin elokuva-arkisto